Varjenkan esittämästä kortinpeluusta ei tullutkaan mitään, ja tämä antoi Ippolit Sergejevitshille tilaisuuden poistua kamariinsa syyttäen pahoinvointia. Poistuessaan vierashuoneesta hän tunsi selässään kolme kysyvää, kummastelevaa katsetta.
Nyt hänen rinnassaan oli jotakin säikkymätöntä ja raskasta ja hänen samalla kertaa teki ja ei tehnyt mielensä määritellä tätä omituista, melkein sairaalloista aistintaa.
— Minä kiroan mokomat nimettömät tunteet! — huudahti hän itsekseen.
Vesipisarat putoilivat jossakin yksitoikkoisesti:
— Tak… tak…
Istuttuaan tunnin verran taistellen oman itsensä kanssa ja koettaen turhaan käsittää sitä, mikä oli jäänyt käsittämättä, hän päätti käydä nukkumaan ja nousta seuraavana aamuna vapaana kaikesta nöyryyttävästä. Mutta maatessaan sängyssä hän vähitellen rupesi kuvittelemaan näkevänsä Varjenkan sellaisena kuin oli nähnyt hänet portailla salaman valossa kädet ojennettuina ylös ja rinta nautinnosta väristen. Ja hän alkoi miettiä, että jos hänen pitäisi olla rohkeampi tyttöä kohtaan… mutta hän keskeytti oman ajatuksensa ja päätti lauseen näin: niin hän kietoisi kaulaansa kieltämättä kauniin, mutta hirveän epämukavan, raskaan ja itsepäisen rakastajattaren, jonka luonne on villin kissan ja aistillisuus raakaa, se on varma!
Mutta yhtäkkiä hänen sekavassa mielessään välähti ajatus; hän vapisi kiireestä kantapäähän, hyppäsi vuoteesta, juoksi ovelle ja avasi sen lukosta. Sitten hän heittyi hymyillen takaisin vuoteeseensa ja alkoi tuijottaa oveen ajatellen itsekseen innokkaasti:
— Sellaista on tapahtunut…
Hän oli joskus lukenut samanlaisesta tapauksesta: nainen astui keskellä yötä huoneeseen ja antautui mitään kysymättä, vaatimatta, ainoastaan elääkseen hetken. Varjenka, — onhan hänessä jotakin yhteistä kertomuksen sankarittaren kanssa, — saattaa tehdä samoin. Eikö hänen suloisessa huudahduksessaan: "Kas vaan!" — kaikunut lupaus, jota hän ei ollut heti kuullut? Ja nyt Varjenka on kohta tuleva valkoisissa… väristen häpeästä ja halusta!
Ippolit Sergejevitsh nousi useamman kerran vuoteestaan, kuunteli hiljaisuutta, sadetta ja jäähdyttäen kuumaa ruumistaan. Mutta eipä vain kuulunut varovaisten askelten toivottua ääntä yön hiljaisuudessa.