— Minä en voi… — tahtoi Ippolit Sergejevitsh vastata, mutta hänen vapisevat huulensa eivät saaneet sanaakaan sanotuksi.
— Varo itseäsi!… Mene matkoihisi! — huusi tyttö. — Kehno!
Alhainen!…
Mutta Ippolit Sergejevitsh tuijotti häntä silmiin kuivasti palavilla silmillään ja odotti tyttöä polvillaan maassa. Ja hän olisi odottanut samassa asennossa, vaikka olisi tiennyt, että joku heilutti kirvestä hänen päänsä päällä murskatakseen hänen kallonsa.
— Hyi sinua… inhottava koira… kyllä minä kohta… —- sähisi tyttö inhoten ja syöksyi vedestä häntä kohti.
Varjenka kasvoi hänen silmissään, kasvoi kasvamistaan säteillen kauneutta — nyt hän seisoi kiireestä kantapäähän alastonna hänen edessään ihmeen ihanana, vihaisena. Polvillaan oleva odotti häntä intohimoisella vavistuksella. Nyt tyttö kumartui häneen päin… Ippolit Sergejevitsh kietoi käsivartensa hänen ympärilleen — mutta syleilikin ilmaa.
Samassa isku jollakin märjällä, raskaalla esineellä sokaisi hänen silmänsä ja oli kaataa hänet selälleen.
Hän hieroi silmiään ja sai märkää hiekkaa sormiinsa, mutta hänen päähänsä ja hartioihinsa sateli iskuja satelemistaan. Mutta nämä iskut eivät herättäneet hänessä tuskaa, vaan jotakin muuta, ja hän peitti päänsä käsillään pikemmin koneellisesti kuin vaistomaisesti. Hän kuuli katkeria nyyhkytyksiä… Vihdoin kaatoi voimakas isku rintaan hänet selälleen. Lyönnit taukosivat. Kuului risahduksia pensaista, ja sitten oli aivan hiljaista.
Uskomattoman pitkiä olivat synkän hiljaisuuden hetket. Yksinäinen mies makasi yhä liikkumattomana selällään häpeänsä murtamana ja täynnä vaistomaista pyrkimystä kätkeytyä maahan maailmalta. Kun hän avasi silmänsä, näki hän syvän, sinisen taivaan, joka tuntui hänestä etenevän yhä korkeammalle…
… Hän makasi siten siksi, kun vilu alkoi häntä puistuttaa. Kun hän avasi silmänsä, näki hän Varjenkan itsensä yli kumartuneena. Tytön käsistä tippui vettä hänen kasvoilleen.
— No… oletteko nyt tyytyväinen?… Kuinka te voitte näyttäytyä talossa tuollaisena?… kurjana, likaisena, märkänä, ryysyisenä… Hyvänen aika! Sanokaa, että putositte jokeen… Kuinka te kehtasitte?… Minä olisin voinut tappaa teidät, jos jokin ase olisi osunut käteeni.