— Minkätähden?
Varjenka rupesi nauramaan katsoen tutkivasti toveriinsa.
— Ettekö tiedä? Hän on virkamies ja…
— Niin, se on totta! Sisareni on kertonut hänestä…
— Kertonut? — innostui Varjenka. — Vai niin… Sanokaa, luuletteko, että he piankin menevät vihille?
— Mitä? Miksi vihille? — kysyi Ippolit Sergejevitsh hajamielisesti.
— Miksi? — kummasteli Varjenka punastuen. — En minä tiedä. Sellainen on tapa! Mutta hyvänen aika, ettekö te siitä tiennytkään?
— En ensinkään! — sanoi Ippolit Sergejevitsh vakuuttavasti.
— Ja nyt olen minä sen teille kertonut! — huudahti tyttö epätoivoisesti. — Mainiota! Mutta rakas Ippolit Sergejevitsh, älkää nytkään olko sitä tietävinänne… niinkuin minä en olisi hiiskunut siitä mitään!
— Olkoon menneeksi! Mutta enhän minä itse asiassa mitään tiedäkään. Ymmärsin vain, että sisareni menee naimisiin herra Bjenkovskijn kanssa?…