— Millaistahan olisi mennä naimisiin tuon rakastettavan hirviön kanssa? Kuka tietää, vaikka hänestä tulisi hyvinkin intresantti vaimo… jo siitäkin syystä että hänen huuliltaan et saisi kuulla kirjoista opittua viisautta…
Mutta harkittuaan joka puolelta asemaansa Varjenkan miehenä hän rupesi itsekseen nauramaan ja vastasi itselleen ehdottomasti:
— Ei koskaan!
Heti senjälkeen hänen mielensä muuttui surulliseksi.
II.
Lauvantaiaamu toi mukanaan Ippolit Sergejevitshille pienen ikävyyden: pukeutuessaan hän kaatoi lampun pöydältä lattialle. Lamppu särkyi, ja öljysäiliöstä juoksi vähäsen öljyä hänen toiseen kenkäänsä. Hänen kenkänsä puhdistettiin, mutta Ippolit Sergejevitshistä alkoi tuntua, kuin tee, leipä, voi, vieläpä hänen sisarensa kauniisti kammattu tukkakin olisi haissut lamppuöljylle.
Tämä pilasi hänen mielialansa.
— Riisu kenkä jalastasi ja pane se auringonpaisteeseen, niin lamppuöljy haihtuu ilmaan, — neuvoi hänen sisarensa. — Siksi aikaa voit vetää jalkaasi mieheni tohvelit; siellä on pari aivan uusia.
— Älä nyt ole rauhaton. Kyllä se on kohta hyvä.
— Ties vaikka kuinka kauan saisit odottaa. Ei, mutta anna minun käskeä tuomaan tohvelit?