— Ei, ei tarvitse. Heitä ne mielestäsi.
— Miksi niin? Tohvelit ovat hyvät, samettiset… Kyllä ne vielä kelpaavat.
Lamppuöljyn haju kiusotti Ippolit Sergejevitshiä, ja hänessä heräsi halu kiistellä.
— Mihin ne kelpaisivat? Ehkä sinä aiot käyttää niitä?
— En minä, vaan Aleksander.
— Kuka se on?
— Bjenkovskij!
— Ahaa! — naurahti veli kuivasti. — Tämä uskollisuus miesvainajasi tohveleita kohtaan on kerrassaan liikuttavaa. Ja käytännöllistä.
— Oletko sinä pahalla tuulella tänään?
Sisar katsoi häneen hiukan loukkaantuneena, mutta kovin uteliaasti, ja veli ajatteli epäsuopeasti tavatessaan sisarensa katseen: