— Siitä, että pakenin? Onhan sellainen epäkohteliasta, sen ymmärrän, — sanoi tyttö tullen vakavaksi, mutta purskahti kohta taas nauramaan. — Minä kuvittelen näkeväni heidät siistittyinä ja laitettuina juomassa surusta!
— Montako heitä on? — kysyi Ippolit Sergejevitsh.
— Neljä…
— Tee on kaadettu! — ilmotti Jelisaveta Sergejevna. — Kyllä sinä, Varjenka, saat vielä maksaa siitä päähänpistostasi… Etkö ajattele mitä seuraa?
— En… enkä tahdo ajatella! — vastasi tyttö päättävästi istuutuen pöydän ääreen. — Se tulee vasta sitten, kun palaan kotiin, siis illalla, sillä minä aion viipyä täällä koko päivän. Miksi rupeaisinkaan aamusta saakka ajattelemaan mitä vasta illalla tulee tapahtumaan? Ja kuka minulle mitään mahtaa? Isäkö? Hän murisee, mutta minä juoksen hänen luotaan ja pääsen siten kuulemasta häntä… Entä täti? Hän rakastaa minua mielettömästi! Entä he, minun sulhaseni? Jos he uskaltavat jotakin sanoa, niin panen minä heidät nelin jaloin konttaamaan ympärilläni… ha ha ha! Olisipa se hassua! Koetanpa… Tshornonjebov ei voisi, hänellä on niin suuri vatsa!
— Varjenka! Oletko sinä järjiltäsi? — koetti Jelisaveta Sergejevna hillitä häntä.
— En minä… — sai Varjenka naurun tähden tuskin sanotuksi, mutta jatkoi vielä leikkiään esittäen sulhasiaan ja innostaen vilpittömällä ilolla veljen ja sisarenkin.
Koko ajan, kun he teetä joivat, kuului yhä naurua. Jelisaveta Sergejevnan naurussa oli alentuvaisuuden väritys; Ippolit Sergejevitsh koetti hillitä itseään, mutta ei voinut. Teen jälkeen he alkoivat neuvotella, mitenkä viettäisivät tämän niin hauskasti alotetun päivän? Varjenka esitti huvimatkaa veneellä metsään ja siellä teenjuontia, ja Ippolit Sergejevitsh yhtyi heti häneen. Mutta hänen sisarensa otti huolestuneen ilmeen ja sanoi:
— Siihen en minä voi ottaa osaa, sillä minun täytyy ehdottomasti ajaa tänään Saninoon. Minä aioin ajaa sinun luoksesi, Varjenka, ja samalla matkalla poiketa Saninoon… mutta nyt minun täytyy lähteä sinne vartavasten…
Ippolit Sergejevitsh katsoi epäluuloisesti sisareensa luullen tämän keksineen Saninon-matkan jättääkseen hänet ja Varjenkan kahden kesken. Mutta sisaren kasvojenilme oli tosiaan huolestunut ja tyytymätön.