Rouva de Nébriant selitti, että hän oli kuullut puhuttavan jotakin tästä kirjasta, mutta että hän ei pitänyt tarkoitusperäisistä romaaneista.
— Tekö, Ibsenin innokas ihailija?
— Se ei ole samaa! sanoi paroonitar hämillään.
— Ibsen on filosofi, utuinen ja valtava nero, sanoi Rebussat, jonka poskille veret äkkiä syöksähtivät. Genesvrier, joka luulee olevansa ajattelija ja kirjailija, kuuluu yksinkertaisesti niihin, jotka kuten verikoirat iskeytyvät niiden lahkeisiin, joilla on lahjoja, onnea ja menestystä.
— Todellako? huudahti neiti Frémant yhä yhtä viattomana. Sepä ikävää, tuo Genesvrier miellytti minua… Mutta rakas paroonitar, ettekö kerran kertonut minulle hänen tarinaansa? Hänhän oli kunnianarvoisesta perheestä ja joissakin sukulaisuussuhteissa tuon miellyttävän vanhan rouva Marboyn kanssa, jonka piti tulla tänne tänä iltana?
— Sangen etäinen sukulainen… Oh, hän on yksinkertaisesti hullu. Rouva Marboy ei juuri ollenkaan seurustele hänen kanssaan… Hän on sairas, tuo rouva raukka, eikä voi liikkua huoneestaan. Toivon, että pian saamme taas nähdä hänet.
Rouva de Nébriant koetti kääntää keskustelua muihin asioihin, peläten, että joku onnettomuudeksi erehtyisi puolustamaan häntä. Katsoin Mauricea. Hänen silmänsä karttoivat itsepintaisesti katsettani. Hän vaikeni.
Mutta neiti Frémant ei hellittänyt.
— Hullu, Genesvrier'ko?
— Ja vaarallinen hullu! virkkoi ministeri. Yksi niitä, jotka tahraavat itsensä sillä loalla, jota he keräävät… Oh, Genesvrier ei suinkaan ole lahjaton. Hänellä on tyylivaistoa, kyky käyttää voimakkaita iskusanoja, jonkinlainen harhauttava kaunopuheisuuden taito. Hänellä on muutamia kannattajia nuorisossa — tuossa kummallisessa nykyajan nuorisossa, joka on niin vähän ranskalainen, joka ei osaa enää nauraa, vaan vajoaa sekapäisiin teorioihin, huumautuu suurista sanoista… Niin, Antoine Genesvrier'ssa on hyvää häväistyskirjailijan ainesta, vaikkakin hän liiaksi jäljittelee Jacques Laurentia… Joka tapauksessa hänen raivonpurkauksensa kuuluvat ammattiin, enkä minä soimaisi häntä siitä, että hän tunnollisesti ahkeroiden ansaitsee sen rahan, jota Laurentin ystävät hänelle tuhlaavat, ellen epäilisi hänen rehellisyyttään.