— Tarvitsetteko siis häntä niin suuresti?… Niin, todellakin, teidän kunniamerkkinne näyttää teistä olevan vaarassa, tuo kallisarvoinen kunniamerkki, jonka loiste sokaisi teidät eilen niin, että olitte kuuro ja mykkä kaikelle muulle.
— Te laskette leikkiä kanssani. Hetki on huonosti valittu.
— No hyvä, sanoin minä suuttuneena hänen kiertelyistään, vastaan teille siis suorasti, olkoon että se tuntuisi teistä raa'altakin; tämä keskustelu on paljon vakavampi kuin mitä luulettekaan ja meidän on tällä hetkellä puhuttava aivan avoimesti. Te syytätte minua tahdikkaisuuden puutteesta ja minä syytän teitä kunnian ja rehellisyyden puutteesta. Minä olen ollut varomaton, myönnettäköön. Te olette ollut heikko ja raukkamainen.
— Minä olen menetellyt niinkuin jokainen hyvin kasvatettu mies olisi menetellyt tällaisessa tapauksessa. Minä vaikenin, niinkuin tulikin tehdä.
— On tapauksia, jolloin vaikeneminen on halpamaisuutta.
— Hellé!
— Vaikenemalla teitte itsenne myötärikolliseksi panetteluun. Tekö menettelitte niinkuin hyvinkasvatetun miehen tulee? Olisin mieluummin nähnyt, että olisitte menetellyt niinkuin mies, vaikkakin se olisi sotinut sovinnaisuutta, varovaisuutta ja etujanne vastaan.
— Minä tein niinkuin minua halutti tehdä. Ja jos en puolustanut Genesvrier'ta, tapahtui se siksi, että minulla oli painavia syitä vaieta.
— Haluaisinpa tietää nuo syyt.
— Älkää toivoko, että sanoisin teille ne kaikki.