Kuuntelin keskusteluja, tarkkasin kasvojen piirteitä, panin merkille ilmeitä.
— Viime kerralla oli hauskaa.
— Vähän liian paljon musiikkia minun mielestäni. Minä pidän enemmän runoista.
— Voi, musiikki rupeaa itkettämään, sanoi muuan vaimo.
— Herra Genesvrier'ko tänä iltana puhuu?
— Niin.
— Kas, sepä hyvä, sanoi eräs kahdenkymmenen vuotias ompelijatar, sitä miestä viitsii ainakin kuunnella! Hänen kielensä ei ole solmulla niinkuin sen nuoren.
— Senkö herra Saintis'in?
— Niin. Hän on nätti poika, mutta muuten ei mistään kotoisin, hän sopottaa mitä sattuu.
— Se punaisiin puettu neiti vasta osaa laulaa.