— Mitä sinä naurat?
— Tulettepa itsekin nauramaan… Ajatelkaas, setäni, tuo kunnon rouva aikoi teiltä pyytää minun kättäni.
— Todellakin, ja kenelle?
— Eräälle herralle, josta tulee ministeri, Akatemian jäsen j.n.e.
— Lancelot'lle siis?
— Juuri hänelle.
— Ja… sinä kieltäydyit?
— Jos olisin myöntynyt, setäni, olisittepa aika lailla hämmästynyt.
Minä kerroin setä Sylvainille Lancelot'n suunnitelmista ja kunnianhimoisista tarkoitusperistä ja kuinka järkytettynä rouva Gérard oli poistunut saatuaan ehdokkaalleen rukkaset.
Setäni purskahti kaikuvaan nauruun ja, ennenkuin osasin arvatakaan, huudahti työntäen salin oven auki: