— Genesvrier! Genesvrier, veljentyttäreni on palannut. Hän ei olekaan joutunut vaununpyörien alle, kuten te pelkäsitte, mutta vähältä piti, ettemme häntä kadottaneet: mamma Gérard on tahtonut naittaa hänet tulevalle ministerille ja Akatemian jäsenelle!
— Setä Sylvain, vaietkaa toki, pyydän! sanoin minä huomatessani Antoine
Genesvrier'n istuvan salissa.
— Mitä vielä! täytyyhän meidän pitää hauskaa noiden raakalaisten kustannuksella! vastasi setä, joka ei mitenkään näyttänyt kylliksi voivan osoittaa iloaan tekemäni päätöksen johdosta. Hellékö menisi naimisiin tuon pikku Lancelot'n kanssa! Helléstäkö tulisi ministerin rouva! Hellékö aukomassa tietä hänen virkauralleen! Oletteko kuullut kummempaa, Genesvrier? Hän ei ole tyhmä, tuo pikku Lancelot, totta tosiaan!
— Herra Genesvrier, sanoin nauraen vasten tahtoanikin, minä en olisi tahtonut tällä tavoin kuuluttaa julki herra Lancelot'n salaisuutta, mutta setäni on parantumaton. Hän tahtoisi naittaa minut itse Phoibos Apollonille.
Genesvrier hymyili:
— Minä en puolestani tahdo levittää huhua herra Lancelot'n epäonnistuneesta kosinnasta, sanoi hän, mutta minä tunnen tämän nuoren miehen teokset ja olisin hyvin kummastellut, jos teidän luonteisenne henkilö olisi joutunut tuontapaisen kirjallisuuden pauloihin.
— Teoksestaan tekijä tunnetaan. Mutta olkaamme armeliaita, setäni. Lakatkaa ahdistamasta herra Lancelot'ta, koska hän ei viekään teiltä aarrettanne!
— Niin, sinä olet minun aarteeni, sanoi setä Sylvain silittäen hellästi hiuksiani… Olisinko sinua vaalinut kuin silmäterääni jotakin Lancelot'ta varten! Eikö totta, Genesvrier, velvollisuuteni on pitää hänestä tiukasti kiinni ja minulla on oikeus olla hänestä ylpeä? Onhan hän kaksinkertaisesti minun tyttäreni.
— Te olette todellakin kadehdittava, sanoi Genesvrier. Hän katseli meitä, setääni ja minua, meidän siinä nojatessamme toisiimme, ja ensimmäisen kerran valahti omituinen lempeys noille jykeville, synkille kasvoille.
— Tulkaa, setäni, tulkaa aterialle, ja te, herra Genesvrier, suokaa anteeksi; tätinne luona aika vierähti huomaamattani; kuulkaahan miten Babette itsekseen äksyilee siitä, että liemi jäähtyy.