— Aivan heti. Nyt minun täytyy jättää teidät.
— Kai palaatte illalla? Odotan rouva Marboyta.
— Minä tulen.
— Tulkaa hyvissä ajoin, jotta meillä olisi tilaisuus puhella hetkinen kahden kesken.
— Mielelläni. Näkemiin, Hellé.
— Näkemiin, Antoine.
Hän puristi pitkään kättäni, ja minä tunsin, että hän vapisi.
— Näkemiin, toisti hän.
Ja hän lähti niin äkkipäätä, että jäin aivan ällistyneeksi. Menin vanhalle paikalleni takan ääreen ja rupesin lukemaan:
Parisi, 8 p. marraskuuta.