— Pelkäsin… hetkisen… että herra Clairmontin käynti ei ollut teille mieleen.
— Ja olette kyllin rehellinen tunnustaaksenne minulle tämän huolenne… Hyvä, kunnioitan teitä siitä vielä entistä enemmän. Ei, sanoi hän, suoristaen kookkaan vartalonsa täyteen mittaansa, — älkää luulotelko sellaista; en tahdo pidättää itselleni mitään rakastuneen erikoisoikeuksia; minulla ei ole siihen vähintäkään oikeutta, ja jos tuntisin mustasukkaisuutta, painaisin alas tuon ruman tunteen…. Olette vapaa, Hellé, siihen päivään asti, jolloin laskette kätenne minun käteeni, jos sitä päivää koskaan tulee. Voitte ottaa vastaan kenen haluatte ja milloin vain haluatte. Sitäpaitsi en pelkää ketään, Hellé… Paitsi teitä itseänne ja sitä mielikuvitusta, joka läikkyy tuon kauniin otsan alla… No niin, pikku ystäväiseni, menkää nyt sisään. Te kylmetytte täällä… Ja mitä sanoo vieraanne? Olette kovin varomaton!
Hän hymyili. Näin ristikkoaidan lomitse hänen loittonevan; sitten palasin Mauricen luo.
Babette korjasi pois aamiaista. Pyysin Clairmontia tulemaan kirjastoon, jossa tavallisesti oleskelin.
Oli tuollainen kylmä ja jäätävä talvipäivä, joka kirjailee valkoiseen huurteeseen kattojen harjat ja puiden tummat oksat. Suuri valkea räiskyi takassa. Istuuduimme jykevän uunin ääreen, jota koristi kahden raskaan kuparisen kynttiläjalan välissä seisova olympolaisen Pallaan patsas.
— Millainen ylevä puhdasviivaisuus täällä vallitsee, sanoi Maurice. Parisi tuntuu niin etäiseltä. Kun näen teidät tuossa edessäni noin nuorena, vaaleana ja vienona näissä karuissa kehyksissä, luulen olevani jossakin Hoffmannin sadussa.
— Minä viihdyn täällä. Rakastan näitä tummia, kiiltäviä huonekaluja, kirjoilla sälytettyjä hyllyjä, kipsifriisejä ratsastajakuvineen. Täällä elää setäni henki. Luen täällä hänen mielikirjojaan ja välistä tuntuu aivan siltä, kuin kuulisin askeleita, kynän rapinaa, kirjanlehtien kahinaa.
— Niin, tämä on teidän pyhättönne, teidän satulinnanne. Tänne eivät kutsumattomat pääse häiritsemään…
— Tapaan niin vähän ihmisiä setäni kuoleman jälkeen.
— Ette käy enää rouva Gérardin luona?