— Jos puhuisimme nyt teistä, herra Clairmont. Missä on käsikirjoituksenne?
Hän laski salkkunsa pöydälle.
— On selvää, etten tahdo vaivata teitä kuuntelemaan kaikkia kolmea näytöstä. Olen valinnut esiin muutamia kohtia.
— No, lukekaahan.
— Kuten tahdotte… Mutta vaikkakin olen tullut tänne työskentelemään, ei minulla ole mitään halua siihen.
Hän selitti minulle näytelmän juonen, huomauttaen niistä näyttämöllisistä muutoksista, joita Noémi Robert toivoi. Vähitellen hänen silmänsä elostuivat ja hänen äänensä kävi sointuvammaksi. Hän luki erään kuoro-osan, joka antiikkiseen tapaan oli jaettu vuorosäkeisiin, — erään kohtauksen Alkaioksen ja Sapphon välillä — erään Phaonin ja Melissan kaksinpuhelun. Pyysin häntä jatkamaan.
— Siinä onkin jo kaikki.
— Kuinka?
— En ottanut mukaani enempää.
— Sepä vahinko!