67. Mutta tässä kohdassa nousee eräs vaikeanpuolinen kysymys: ovatko uudet, ystävyyttämme ansaitsevat, ystävät joskus asetettavat vanhojen edelle, niinkuin meillä on tapana pitää nuoria hevosia parempina, kuin vanhanpuoleisia. Ihmisarvoa alentava epäilys! sillä ei ystävyydessä saa, niinkuin muissa asioissa, tulla kyllästyminen kysymykseen. Jota vanhempia ystävyyssuhteet ovat, sitä miellyttävämpiä, niinkuin vanhojen viinien, tulee niiden olla, ja totta on, mitä sananlaskussa lausutaan: "Monta mittaa on suolaa yhdessä syötävä, ennenkuin ystävyyden palvelus on tullut täytetyksi".

68. Jos taas uudet ystävyydet tarjoavat toivoa, että ikäänkuin menestyvissä oraissa hedelmä osoittautuu, niin eivät ne todellakaan ole hyljättävät; mutta vanha tuttavuus on kuitenkin sille tulevalla paikallaan säilytettävä, sillä vanhuuden ja tottumuksen voima on sangen suuri. Vieläpä mitä juuri hevoseen tulee, jota äsken mainitsin, jos ei muutoin mikään estä, niin ei ole ketään, joka ei mieluummin käyttäisi sitä, johon on tottunut, kuin harjaantumatonta ja uutta. Eikä ainoastaan tämän suhteen, joka on eläin, vaan niihinkin katsoen, jotka ovat elottomia, on tottumuksella suuri voima; koska meitä ilahuttavat itse paikatkin, yksin vuorisetkin ja metsäiset, joissa olemme kauvemmin oleskelleet.

69. Mutta tärkeintä on ystävyydessä olla yhdenvertainen alhaisempansa kanssa. Usein nim. on eräitä jaloja etevyyksiä, jollainen oli Scipionin meidän niin sanoakseni laumassamme. Ei koskaan asettanut hän itseänsä Philuksen, ei koskaan Rupiliuksen, ei koskaan Mummiuksen, ei koskaan alhaisemman säätyisien ystäviensä edelle. Qvintus Maximus veljeänsä, yleensä erinomaista miestä, joka kuitenkaan ei suinkaan ollut ensinkään hänen kaltaisensa, kunnioitti hän, koska tämä oli vanhempi, ikäänkuin ylhäisempäänsä, ja halusi, että kaikki hänen omaisensa voisivat olla hänen kauttansa yhä enemmän kunnioitettuja.

70. Ja tätä tulee kaikkien tehdä ja noudattaa, että jos ovat saaneet hyveen, neron tai varallisuuden etevyyden, jakaisivat niitä omaistensa kesken ja antaisivat saada osaa läheistensä niistä, että jos ovat syntyneet alhaisista vanhemmista, jos heillä on joko sielunlahjojensa tai onnensa puolesta heikompia sukulaisia, parantaisivat niiden tilaa ja olisivat heille kunniaksi ja arvollisuudeksi. Niinkuin sadussa ne, jotka jonkun aikaa sukuperänsä ja säätynsä tuntemattomuuden tähden ovat olleet palveluksessa, kun ovat tulleet tunnetuiksi ja huomatut olevan joko jumalien tai kuningasten jälkeläisiä, säilyttävät kuitenkin rakkautensa paimenia kohtaan, joita useat vuodet ovat luulleet isiksensä. Tämän tulee varmaankin tapahtua vielä paljoa enemmän, kun asia koskee oikeita ja varmoja vanhempia. Sillä suurin neron ja hyveen sekä kaiken etevyyden hedelmä saadaan silloin, kun se käytetään läheisimpänsä eduksi.

20 luku.

71. Niinkuin siis niiden, jotka ovat ystävyys- ja sukulaisuus-suhteessa ylhäisempiä, tulee asettua alhaisempiensa tasalle, samoin ei sovi alhaisempien pahoittaa mieltänsä sen vuoksi, että heidän omaisensa ovat joko luonnonlahjojensa tai onnensa tai arvollisuutensa puolesta heitä etevämpiä. Mutta sangen useatkin näistä joko valittavat aina jotakin tai vieläpä sättivätkin, ja sitä enemmän, jos luulevat itsellään olevan jotakin, jonka voivat sanoa tapahtuneen heidän avullansa ja ystävällisellä toimellansa sekä omalla ponnistuksellansa. Todellakin vihattava ihmisten laji, jotka sättien kertovat avun osoituksiansa, vaikka niitä tulisi sen muistella, jota kohtaan ne ovat osoitetut, eikä sen kertoa, joka ne on osoittanut. Samoin kuin siis niiden, jotka ovat ylhäisempiä, tulee alentua ystävyydessä, tulee heidän myös tavallaan kohottaa alempiansa. Sillä sellaisia ihmisiä on olemassa, jotka tekevät ystävyydet tukaliksi, kun he luulevat itseänsä halveksittavan, joka melkein ei tapahdu paitsi niille, jotka myös arvelevat itsensä halveksittaviksi; ne ovat siitä luulosta eivät ainoastaan sanoilla, vaan myös itse työllä vapautettavat.

73. Mutta kullekin on jaettava niin paljo, kuin ensinkin itse voit toimittaa; sitte myös, kuinka paljon se, jota rakastat ja autat, voi kantaa. Sillä ethän sinä, vaikkapa olisit kuinkakin etevä, voi saattaa kaikkia omaisiasi korkeimpiin kunniavirkoihin, niinkuin Scipio voi Publius Rupiliuksen toimittaa consuliksi, mutta hänen veljeänsä Luciusta ei voinut. Mutta vaikka voisitkin valmistaa toiselle mitä tahansa, niin on kuitenkin katsottava, mitä hän voi kantaa.

74. Yleisesti ovat ystävyysliitot arvosteltavat sitte, kun ymmärrys ja ikä on jo vakautunut ja vahvistunut, eikä, jos jotkut nuoruudessaan ovat harrastaneet metsästämistä tai pallon heittoa, ole otaksuttava, että ne ovat hänen läheiset ystävänsä, joita silloin saman harrastuksen elähyttäminä he rakastivat. Sillä tavallahan nim. lastenhoitajat ja -saattajat vanhuuden oikeudella voisivat vaatia enimmän hyväntahtoisuutta; — niitä ei kyllä sovi unhoittaa, mutta eräällä toisella tavalla tulee heitä kunnioittaa. — Muutoin eivät ystävyyssuhteet voi kestää järkähtämättöminä. Erilaiset tavat nim. tuovat mukanaan erikaltaisia harrastuksia, joiden erinkaltaisuus purkaa ystävyysliitot; eikä siihen, minkä tähden hyvät ihmiset eivät saata olla jumalattomien, eivätkä jumalattomat hyvien kanssa ystäviä, ole olemassa mitään muuta syytä, paitsi koska heidän välillänsä on niin suuri, kuin ikänä saattaa olla, tapojen ja harrastusten eroitus.

75. Täydellä syyllä voidaankin antaa ystävyysliittojen suhteen se neuvo, ettei jonkinlaisella hillitsemättömällä hyväntahtoisuudella, jota usein tapahtuu, estettäisi ystävien tärkeitä etuja. Sillä ei, kääntyäkseni satujen piiriin, Neoptolemos olisi voinut valloittaa Trojaa, jos olisi Lykomedesta, jonka luona oli kasvatettu, tahtonut kuulla, kuu tämä useilla kyynelillä esti hänen matkaansa; ja usein sattuu tärkeitä asioita, että on erottava ystävistä, ja joka tahtoo estää niistä, koska ei voi helposti kestää kaipausta, se on heikko ja herkkä luonnostaan ja juuri sen tähden liian vähän oikeutta noudattava ystävyydessä.

76. Ja sen vuoksi on jokaisessa asiassa mietittävä, mitä vaaditaan ystävältä ja mitä sallitaan itseltänsä heidän saavan aikaan.