21 luku.
On myös jonkinlainen vahinko ystävyysliittojen lakkauttamisessa välttämätön: sillä jo viisasten likeisistä tuttavuuksista laskeutuu puheeni tavallisiin ystävyyssuhteisin. Ystävien viat putkahtavat usein esille, milloin itse ystäviä, milloin muita vastaan tehdyt, joiden häpeä kuitenkin tulvehtii ystäviin. Sellaiset ystävyysliitot ovat siis seurustelun hellittämisellä pois huuhdottavat, ja — niinkuin kuulin Catonin sanovan — ratkottavat enemmän, kuin toisistaan revittävät; jollei joku erittäin sietämätön vääryys ole leimahtanut ilmi, niin ettei ole oikein eikä kunniallista, eikä voi olla mahdollista muutoin, kuin että oitis vieraantumisen ja eroamisen täytyy tapahtua.
77. Mutta jos taas joku tapojen ja harrastusten muutos — niinkuin käy tavallisesti — tapahtuu tai valtion puolueissa on tullut erimielisyys; sillä minä en puhu enää, niinkuin vähää ennen sanoin, viisasten, vaan tavallisista ystävyysliitoista, niin on varottava, ettei näyttäisi siltä, kuin eivät ainoastaan ystävyysliitot olisi lakkautetut, vaan vihamielisyydetkin alkaneet. Sillä ei mikään ole häpeällisempää, kuin käydä sotaa sitä vastaan, jonka kanssa on tutun-omaisesti elänyt. Qvintus Pompejuksen ystävyydestä oli minun tähteni eronnut, niinkuin tiedätte, Scipio; erimielisyyden tähden taas, joka vallitsi valtiossa, vieraantui hän virkaveljestämme Metelluksesta, kumpaisenkin teki hän vakavasti; arvokkaisuudella ja ilman katkeraa mielen loukkausta.
78. Jonkatähden ensimmäiseksi tulee ahkeroita, ettei tule mitään hajaannuksia ystävien kesken; mutta jos jotakin sellaista on tapahtunut, niin on huolehdittava, että ystävyysliitot näyttäisivät pikemmin sammuneilta, kuin tukahutetuilta. Mutta vältettävä on, etteivät ystävyydet käänny raskaiksi vihamielisyyksiksi, joista torat, herjaukset ja loukkaukset syntyvät. Joita kuitenkin, jos ovat siedettäviä, on kärsittävä ja se kunnia jaettava vanhalle ystävyydelle, että syy tulee sen osaksi, joka tekee vääryyttä, eikä sille, joka kärsii siitä.
Kaikkia näitä vikoja ja ikävyyksiä vastaan on yksi ainoa välttämis- ja varovaisuuskeino se, ettei aleta liian nopeasti rakastamaan eikä ansaitsemattomia henkilöitä.
79. Ystävyyttä ansaitsevia taas ovat ne, joissa itsissään on perustus, minkä tähden heitä rakastetaan. Harvinainen laji! Ja todellakin kaikki, mikä on erinomaista, on harvinaista, eikä mitään ole vaikeampi löytää, kuin sitä, mikä lajissaan on kaikin puolin täydellistä. Mutta sangen useita on, jotka eivät inhimillisissä asioissa tunnusta mitään hyväksi, paitsi mikä on voittoa tuottavaa, ja rakastavat ystäviänsä — ikäänkuin eläimiä — niitä enimmän, joista toivovat saavansa suurimman hyödyn.
80. Niin ollen puuttuu heiltä tuota kauneinta ja luonnollisinta ystävyyttä, jota itse kauttansa ja itsensä tähden halutaan, eikä heillä ole itsellään esikuvaa itsestänsä, tunteaksensa, millainen ja kuinka suuri tämä ystävyyden voima on. Sillä jokainen rakastaa itse itseänsä, ei, että saisi itse itsestään jotakin rakkautensa palkkaa, vaan koska jokainen on itselleen itsensä tähden rakas. Mutta jollei tätä samaa soviteta ystävyyteen, niin ei todellista ystävää löydetä koskaan; sillä se on ikäänkuin toinen "minämme".
81. Tämä jos osoittautuu luontokappaleissa, lentävissä, uivissa, maa-elävissä, kesyissä ja peto-eläimissä, nim. ensiksikin, että ne rakastavat itsiänsä — sillä se syntyy yhtaikaa jokaisen kanssa, jossa henki on — toiseksi, että ne etsivät ja haluavat kaltaisiansa, joihin liittyisivät ja sen tekevät ne sellaisella kaipauksella ja tunteella, joka on ihmisellisen rakkauden kaltainen, kuinka paljoa enemmin tapahtuu se luonnon puolesta ihmisessä, joka sekä rakastaa itse itseänsä että etsii toista, jonka sielun hän yhdistää oman sielunsa kanssa niin, että se vaikuttaa kahdesta miltei yhden.
22 luku.
82. Mutta sangen useat tahtovat nurinkurisesti, etten sanoisi häpeämättömästi, omata sellaisen ystävän, jollaisia eivät voi itse olla, ja mitä he eivät tarjoa ystävillensä, niitä kaipaavat heiltä. Sillä asianmukaista olisi ensin olla hyvä mies, sitte etsiä toista itsensä kaltaista. Sellaisissa tuo, ystävyyden kestäväisyys, josta me jo aikaa sitte puhuimme, voi vahvistua, kun ihmiset hyväntahtoisuudella yhdistettyinä ensin hillitsevät himojansa, niitä, joita muut palvelevat, sitte iloitsevat kohtuullisuudesta ja oikeudesta, ja toinen toisen puolesta ottaa kaikkia toimittaaksensa eikä toinen vaadi toiseltansa koskaan mitään paitsi kunniallista ja oikeaa, eivätkä ainoastansa palvele ja rakasta keskenänsä toisiansa, vaan myös osoittavat toisillensa kainoa kunnioitusta. Sillä se hävittää ystävyyden suurimman kaunistuksen, joka hävittää siitä häveliään kunnioituksen.