15. Tämän tähden on hänelle, kuten edellä sanoin, käynyt erittäin hyvin, minulle sen sijaan ikävämmästi, jonka olisi ollut kohtuullisempaa, niinkuin olin ennen tullut, siten lähteäkin ennen elämästä. Mutta kuitenkin nautin minä niin meidän ystävyytemme muistelemisesta, että olen mielestäni elänyt onnellisesti, kun olen Scipionin kanssa elänyt, jonka kanssa minä jaoin yleiset ja yksityiset huolet, jonka kanssa minulla oli sekä koto että sotapalvelus yhteinen, ja se, johon ystävyyden koko voima perustuu, nim. taipumusten, harrastusten ja mielipiteiden suurin yhtäpitäväisyys. Sentähden ei minua tuo viisauden maine, etenkin kun se on perätön, niin ilahuta, kuin se toivo, että meidän ystävyytemme muisto on oleva ikuinen, ja sitä enemmän on se minulle mieluista, kun kaikista vuosisadoista tuskin kolme tai neljä ystävä-paria mainitaan, joiden joukossa toivon mielestäni Scipionin ja Laeliuksen ystävyyden tulevan olemaan jälkimaailmalle tunnettuna.

16. Fannius. Se on, Laelius, siten välttämätöntä. Mutta kun sinä mainitsit ystävyyttä ja meillä on joutoaikaa, niin tekisit minulle — toivon samoin Scaevolallekin — sangen mieluisen työn, jos, samoin kuin sinulla on tapana muista asioista, joista sinulta kysytään, juttelisit ystävyydestä: mitä ajattelet siitä, minkälaiseksi arvelet sen ja mitä neuvoja annat sen johdosta.

Scaevola. Minulle olisi se todellakin mieluista. Mutta siitä juuri kun olin aikeessa keskustella kanssasi, ennätti Fannius ennen. Jonkatähden saattaisit meille suuren mielihyvän kumpaisellekin.

5 luku.

17. Minä en puolestani katsoisi sitä rasittavaksi, jos luottaisin itseeni; sillä asia on jalo ja olemme, niinkuin Fannius sanoi, nyt joutilaina. Mutta mikä olen minä, tai mitä kykyä minulla on? Oppineilla ja etenkin Graekalaisilla on se tapa, että heille saa määrätä aineen, josta ovat valmiit esittelemään vaikka kuinka äkkiä tahansa. Tehtävä on suuri ja tarvitsee melkoista harjoitusta. Siis mitä ystävyydestä on sanottavaa, tiedustelkaatte, arvelen minä, niiltä, jotka niistä asioista työnänsä opettavat. Minä puolestani saatan ainoastansa kehoittaa teitä, että pidätte ystävyyden arvollisempana, kuin kaikki inhimilliset asiat; sillä ei ole mitään niin luonnonmukaista, niin soveltuvaa joko myötä- tai vastoinkäymisiin. 18. Mutta tämä on ensinkin minun ajatukseni, että ystävyyttä ei saata olla olemassa paitsi hyvien kesken. Kuitenkaan en minä, ikäänkuin elävään lihaan leikaten, käsittele sitä perinpohjaisesti, niinkuin ne, jotka niitä asioita syvällisemmästi tutkivat, kenties todenperäisesti, mutta yleiseen hyötyyn liian vähän soveltuvasti. He, näette, eivät sano kenenkään, paitsi viisaan, olevan hyvän ihmisen. Olkoon todellakin niin. Mutta he tarkoittavat sellaista viisautta, jota ei kukaan kuolevainen ole tähän asti saavuttanut. Meidän sitävastoin tulee katsella sitä, mikä kuuluu käytännöllisyyteen ja yhteiseen elämään, eikä sitä, mitä kuvaillaan mielessänsä ja halutaan. En koskaan minä sano Cajus Fabriciusta, Manius Curiusta ja Tiberius Coruncaniusta, jotka esi-isämme arvostelivat viisaiksi, heidän mittansa mukaan olleen viisaita. Sentähden pitäkööt he itseänsä varten tuon viisauden kadehdittavan ja hämärän nimen, kuitenkin myöntäkööt, että nämät ovat olleet hyviä miehiä. Sitäkään eivät he tee: he väittävät, ettei sitä voi myöntää paitsi viisaalle.

19. Tarkastelkaamme siis, niinkuin sanotaan, asiaa paksupäisesti. Jotka niin käyttäytyvät, niin elävät, että heidän vilpittömyytensä, nuhteettomuutensa ja kohtuullisuutensa hyväksytään, ja ettei heissä ole mitään himoavaisuutta, hekumallisuutta eikä röyhkeyttä sekä että he ovat hyvin vakavaluontoisia, niinkuin ne ovat olleet, jotka äskettäin mainitsin: näitä kunnon miehiksi, niinkuin ovat pidetytkin, on mielipiteemme mukaan nimitettävä, koska — sen verran kun ihmiset voivat — seuraavat luontoa, parasta oikein elämisen johdattajaa. Sillä minä luulen käsittäväni, että me olemme niin syntyneet, että kaikkein välillä tulee olla jonkinlainen yhdysside, sitä lujempi nimittäin, jota likeisempi kukin on. Kansalaiset ovat sentähden tärkeämmät, kuin muukalaiset, omaiset etuisammat, kuin vieraat; näiden välille on nim. itse luonto säätänyt ystävyyden. Mutta sillä ei ole tarpeeksi lujuutta. Sillä siinä suhteessa on ystävyys sukulaisuutta etevämpi, koska sukulaisuudesta voi ottaa pois hyväntahtoisuuden, ystävyydestä ei voi: sillä hyväntahtoisuuden hävittyä häviää ystävyyden nimi, mutta sukulaisuuden nimi pysyy paikallansa. 20. Kuinka suuri taas ystävyyden voima on, saattaa ymmärtää etenkin siitä, koska ihmissuvun rajattomasta yhdyskunnasta, jonka luonto itse on liittouttanut, ala on niin supistettu ja ahtaalle kiristetty, että hellä rakkaus muodostuu kaikkiaan joko kahden tai harvojen välillä.

6 kutu.

Ystävyys ei, näette, ole mitään muuta, kuin hyväntahtoisuudella ja hellyydellä yhdistetty, kaikkia inhimillisiä ja jumalallisia asioita koskeva sopusointuisuus: enkä minä todellakaan tiedä, ovatko kuolemattomat jumalat — viisautta lukuun ottamatta — mitään parempaa, kuin tämä on, antaneet ihmisille. Toiset pitävät rikkautta parempana, toiset hyvää terveyttä, toiset valtaa, toiset kunniavirkoja, useat myös nautintoja. Eläinten tapaista on todellakin tämä viimeksi mainittu; nuo taas edellä mainitut ovat katoavaisia ja epävarmoja eivätkä riipu niin paljon meidän suunnitelmistamme, kuin onnen häälyväisyydestä? Ne, jotka sitä vastoin perustavat hyveesen korkeimman onnen, tekevät todellakin oivasti; mutta juuri tämä hyve synnyttää ja koossa pitää ystävyyden; eikä ilman hyvettä ystävyyttä voi olla millään ehdolla olemassa.

21. Me tarkastelkaamme jo hyvettä elämän ja puhetapamme tottumuksen mukaisesti, ja älkäämme sitä, niinkuin muutamat oppineet, mitatko sanojen ylevyydellä, ja lukekaamme suurien miesten joukkoon ne, joita sellaisina pidetään, Paullukset, Catonit, Gallukset, Scipionit ja Philukset. Näihin on tavallinen elämä tyytyväinen, ne sitävastoin jättäkäämme siksensä, joita ei ole missään löydettävissä.

22. Sellaisten miesten kesken on siis ystävyydellä niin suuria etuja, että tuskin saatan niitä mainitakaan. Aluksi, kuinka saattaa sellainen elämä olla — niinkuin Ennius sanoo — elollinen, joka ei saa virkistystä ystävän keskinäisestä hyväntahtoisuudesta? Mikä on suloisempaa, kuin että sinulla on joku, jonka kanssa uskallat puhua, niinkuin itsesi kanssa? Mikä niin suuri nautinto sinulla olisi myötäkäymisissä, jollei sinulla olisi, joka niistä yhtäläisesti, kuin sinä itsekin, iloitsisi? Mutta vastoinkäymisiä olisi vaikea kestää ilman sellaista, joka niistä vielä raskaammasti kärsii, kuin sinä. Lopuksi, muut asiat, joita halutaan, ovat soveliaita erityisiin tarkoituksiin, kukin melkein omaan kohtaansa: rikkaus, että käyttäisit hyödyksesi, valta ollaksesi arvossa; kunniavirat, että sinua ylistettäisiin, nautinnot, että iloitsisit; terveys ollaksesi vapaa tuskasta, ja toimittaaksesi ruumiillisia tehtäviäsi, mutta ystävyys sisältää useimmat asiat; mihin hyvänsä käännytkin, on se palvelemassa, ei ole mistään paikasta suljettu, ei sopimattomalla ajalla esiintyvä, ei koskaan kiusallinen. Sentähden emme vettä, emmekä tulta, niinkuin on sananlasku, käytä useammissa paikoissa, kuin ystävyyttä. Enkä minä nyt puhu tavallisesta tai keskinkertaisesta ystävyydestä, jota kuitenkin juuri ilahuttaa ja hyödyttää, vaan todellisesta ja täydellisestä, jollainen niiden ystävyys on ollut, jotka äsken mainittiin. Sillä ystävyys tekee sekä myötäkäymiset loistavammiksi että vastoinkäymiset — jakaen ja ottaen osaa — keveämmiksi.