7 luku.
23. Kun siis ystävyys sisältää sangen paljon etuja, niin on se kieltämättä siinäkin suhteessa etuisampi, että se hyvällä toimella tekee tulevaisuuden valoisammaksi eikä salli uskalluksen vaipua tai lannistua. Joka, näette, katselee todellista ystäväänsä, katselee ikäänkuin jonkinlaista omaa kuvastansa. Jonkatähden sekä poissaolevina ovat he läsnä että tarvitsevina ovat ylenkyllin varallisia ja heikkoina voimallisia, ja, joka on vaikeampaa sanoa, kuolleina elävät: niin suuri ystävien kunnia, muisto ja kaipaus saattelee heitä seuralaisena; ja sentähden näyttää edellisten kuolema onnelliselta, jälkimmäisten elämä kiitettävältä. Mutta jos otetaan luonnonjärjestyksestä pois hyväntahtoisuuden yhdistysside, niin ei mikään koto, ei mikään kaupunki voi seisoa voimassa, ei edes maanviljelyskään kestää edelleen. Jos ei se ole tarpeeksi selvillä, kuinka suuri ystävyyden ja yksimielisyyden voima on, niin voidaan se käsittää riitaisuuksista ja eripuraisuuksista. Sillä mikä huonekunta on niin vankka, mikä valtio niin luja, ettei se vihojen ja hajaannusten tähden voisi perinpohjin kukistua. Tästä voidaan päättää, kuinka paljo hyvää on ystävyydessä.
24. Erään Agrigentilaisenkin oppineen kertovat laulaneen Graekalaisessa runossa: "Kaiken, mikä maailman rakennuksessa pysyy muuttumatonna ja mitä liikkuu, sen vetää yhteen ystävyys, eripuraisuus hajoittaa". Ja tämän ainakin kaikki kuolevaiset sekä ymmärtävät että hyväksyvät kokemuksestakin. Jos siis joskus on joku ystävän suosiotyö tullut näkyviin joko vaaroihin antautumisessa tai niihin osanottamisessa, niin kuka on, joka ei ylistäisi sitä suurimmasti? Mitkä suosionhuudot koko katselija-rivistö kohotti äskettäin vieras-ystäväni ja tuttavani Marcus Pacuviuksen uutta näytelmää esitettäessä, kun kuningas ei tuntenut, kumpiko niistä oli Orestes, Pylades sanoi olevansa Orestes, että olisi saanut kuolla hänen edestänsä, Orestes taas, niinkuin olikin, vakuutti olevansa Orestes! Noustuansa seisaalleen taputtivat he käsiänsä katsellessansa sepustettua asiaa, mitä, arvelemme, olisivat he tehneet todellisessa tapauksessa? Helposti ilmoitti itse luonto voimansa, kun ihmiset, mitä eivät voi itse tehdä, päättivät sen olevan toisen puolelta oikein tehdyn.
Tämän verran olen mielestäni voinut sanoa, mitä ajattelen ystävyydestä. Jos sitäpaitsi on jotakin, ja uskon olevankin vielä paljo, kysykäätte — jos hyväksi näkyy — niiltä, jotka niitä tutkivat.
25. Fannius. Me haluaisimme mieluummin kuulla sinulta. Vaikka olenhan minä usein kysynyt niiltäkin, enkä olekaan puolestani vastoinmielisesti kuunnellut, mutta sinun puheesi johtava lanka on kuitenkin kokonaan toisenlainen.
Scaevola. Silloin sanoisit, Fannius, suuremmalla varmuudella, jos olisit äskettäin ollut saapuvilla Scipionin huvipuistossa, kun keskusteltiin "valtiosta". Millainen oikeuden puollustaja oli hän Philuksen huolellisesti harkittua puhetta vastaan!
Fannius. Helppoa tietysti olikin oikeutta parhain noudattavalle miehelle puollustaa oikeutta.
Scaevola. Mitä sitte ystävyyttä? Eiköhän sen puollustaminen ole helppoa sille, joka sen uskollisuudella, vakavuudella ja rehellisyydellä säilyttämisestä on saavuttanut suurimman kunnian?
8 luku.
26. Väkivallan käyttämistähän tämä on. Mitä, näette, sillä on väliä, millä tavalla minua pakoitatte? Pakoitattehan te varmasti. Sillä vävypoikiensa toiveita vastaan asettuminen, erittäinkin hyvässä asiassa, on vaikeata, eikä ole oikeinkaan.