40. Tämä olkoon siis lakina vahvistettu ystävyydessä, ettemme pyydä häpeällisiä asioita emmekä tee pyydettyinä. Häpeällinen todesti on se puollustus, eikä suinkaan hyväksyttävä, niin muissa asioissa, kuin erittäinkin jos joku valtiota vastaan ystävänsä tähden tunnustaa tehneensä. Sillä, Fannius ja Scaevola, me olemme siinä tilassa, että meidän tulee luoda silmämme etäälle valtion tuleviin kohtaloihin. Jo on poikennut esi-isäimme tapa melkoisesti radaltaan ja suunnaltansa.

41. Tiberius Gracchus koetti anastaa itselleen kuningasvallan eli pikemmin hän hallitsikin jo muutamia kuukausia. Näinköhän Romalainen kansa on kuullut tai nähnyt jotakin samankaltaista? Mitä myös tämän kuoleman jälkeen hänen ystävänsä ja heimolaisensa ovat tehneet Publius Scipionille, sitä en voi kyynelittä puhua. Sillä Carbonia olemme, Tiberius Gracchuksen äsken tapahtuneen rangaistuksen vuoksi, hillinneet millä tavalla vaan olemme voineet; mitä Cajus Gracchuksen tribunivirasta sitävastoin odotan, ei minulla ole halua ennustaa. Asia leviää sitte hiipien ja, kerran alkuun päästyänsä, liukuaa se herkemmästi turmioa kohden. Te näette, kuinka suuri tuho tapahtui jo ennen ääntötaulu-asiassa, ensin Gabiniuksen, kaksi vuotta jälkeenpäin taas Cassiuksen lain perustuksella. Minusta on kuin näkisin jo kansan eroitetuksi senatista, rahvaan mielivallan mukaan toimitettavan suurimmat asiat. Useammat nim. opettelevat sitä, miten nämä onnistuisivat, kuin miten niitä vastustettaisiin.

42. Mitä varten näitä? Koska ilman liittolaisia ei kukaan uskalla mitään sellaista. Isänmaan ystäville on siis annettava se neuvo, että jos sellaisiin ystävyysliittoihin tietämättänsä jostakin sattumuksesta ovat joutuneet, etteivät luulisi itseänsä niin sidotuiksi, etteivät eroaisi jossakin suuressa asiassa rikkovista ystävistänsä; jumalattomille taas on rangaistus säädettävä, eikä todellakaan pienempi niille, jotka ovat seuranneet toista, kuin niille, jotka itse ovat olleet jumalattomuuden johtajia. Kuka on ollut Graekassa kuuluisampi Themistoklesta, kuka etevämpi? Mutta kun hän sotapäällikkönä Persialaissodassa oli vapauttanut orjuudesta Graekanmaan ja kateuden tähden oli karkoitettu maanpakoon, niin ei hän kärsinyt kiittämättömän isänmaansa tekemää vääryyttä, jota hänen olisi pitänyt kärsimän; hän teki saman, mitä kaksikymmentä vuotta sitä ennen meidän keskuudessamme teki Coriolanus. Näille ei löytynyt ketään auttajaa isänmaatansa vastaan, jonka tähden kumpikin hankki itselleen kuoleman. 43. Sentähden ei sellaista jumalattomien ihmisten samamielisyyttä sovi ollenkaan millään ystävyyden puollustuksella suojella, vaan vieläpä päinvastoin on se kaikella ankaruudella rangaistava, ettei kukaan luulisi myönnetyksi, että saa seurata ystäväänsä silloinkin, kun tämä ahdistaa isänmaata sodalla. Joka todellakin, niinkuin asia nyt alkaa mennä, saattaa kerran tapahtua. Minulle sitävastoin ei se tuota vähempää huolta, minkälainen valtakuntamme on minun kuolemani jälkeen oleva, kuin minkälainen se on tänäpäivänä.

13 luku.

44. Tämä siis pyhitettäköön ystävyyden ensimmäisenä lakina, että ystäviltämme pyydämme kunniallisia asioita, ystäviemme tähden teemme sitä, mikä on kunniallista, emmekä edes odotakaan, kunnes meitä pyydetään. Palvelevaisuus olkoon aina avullaan läsnä, vitkastelu kaukana; mutta neuvomme tulee meidän uskaltaa antaa vapaamielisesti. Enin ystävyydessä vaikuttakoon hyvään kehoittavien ystävien arvollisuus ja sitä käytettäköön muistuttamiseen, ei ainoastaan avonaisesti, vaan sattuvastikin, jos asia niin vaatii, ja annettua muistutusta noudatettakoon.

45. Sillä eräillä, joita kuulen olevan pidetyn viisaina Graekanmaalla, on mielestäni aivan kummallisia mielipiteitä, mutta ei ole mitään, jota eivät he tutki teräväjärkisyydellänsä; he nim. sanovat osaksi olevan paettava liian läheisiä ystävyysliittoja, ettei olisi tarpeellista yhden olla huolissaan useampien puolesta; tarpeeksi ja enemmänkin olevan kullakin omista asioistansa, toisten asioihin kietoutumisen olevan hankalaa; mukavinta olevan pitää ystävyyden ohjia mitä höllimpinä, että mielensä mukaan voisi joko kiristää tai hellittää niitä, pääasian nim. olevan onnellisesti elääksemme, levollisuuden, jota ei sielu voisi nauttia, jos yksi kärsii ikäänkuin synnytystuskia useampien puolesta.

46. Toisten taas sanovat väittävän vielä paljoa tunnottomammasti — jota kohtaa lyhyesti vähää ennen kosketin — turvan ja avun, eikä hyväntahtoisuuden ja rakkauden, tähden olevan ystävyysliittoja tavoiteltava, siis jota vähemmin kullakin on kestäväisyyttä ja vähemmin voimia, sitä enemmän haluavan ystävyysliittoja. Siitä tapahtuvan, että heikot naiset etsivät enemmän ystävyyssuhteiden turvaa, kuin miehet, ja varattomat enemmän, kuin varalliset, onnettomuuteen joutuneet enemmän, kuin ne, joita pidetään onnellisina.

47. Oi mainiota viisautta! Totta tosiaankin näyttävät he poistavan auringon maailmasta, jotka poistavat ystävyyden elämästä: sillä meillä ei ole kuolemattomilta jumalilta mitään parempaa, ei mitään ilahuttavampaa. Mitä on nim. tuo murheettomuus? Näöltään tosin viehättävä, mutta itse asiassa monessa suhteessa hyljättävä. Sillä ei ole soveliasta joko jotakin asiaa tai toimitusta olla ottamatta suorittaaksensa tai toimeksensa sen otettuansa jättää sen vuoksi, ettei tarvitsisi olla huolissaan. Mutta jos huolta pakenemme, on hyvettäkin paettava; joka välttämättömästi jonkinlaisella huolella halveksii ja vihaa sellaisia asioita, jotka ovat sille vastakkaisia, niinkuin hyvyys häijyyttä, hillitseväisyys hekumaa, arkuutta uljuus. Sen vuoksi voi huomata, että rehelliset surevat enimmän epärehellisistä asioista, velttoudesta urhoolliset, häpeällisyydestä siveät. Se on siis hyvätapaisen mielenlaadun tuntomerkki, että se sekä iloitsee hyvistä asioista että murhehtii niiden vastakohdista.

48. Jos sentähden viisasta kohtaa sielunsuru, joka varmasti kohtaakin häntä, jollemme luule ihmisyyden olevan kokonaan juuritetun hänen sielustansa, niin mikä on syynä, miksi hävittäisimme ystävyyden perinpohjin elämästä, ettemme sen tähden saisi joitakuita hankaluuksia osaksemme? Sillä mitä eroa on mielenliikutuksen hävittyä, en sano eläimen ja ihmisen, vaan ihmisen ja puupölkyn tai kiven tai minkä tahansa sellaisen välillä? Niitä ei ainakaan tarvitse kuulla, jotka väittävät hyveen olevan tylyn ja ikäänkuin rautaisen laadultaan, joka todella on niin hyvin muissa asioissa, kuin varsinkin ystävyydessä hellä ja taipuisa, että sydän sekä ystävän myötäkäymisissä ikäänkuin ilosta laajentuu että vastoinkäymisissä puristun kokoon. Siis se huoli, joka on useinkin otettava vastaan ystävänsä edestä, ei ole sen arvoinen, että se hävittäisi pois ystävyyden elämästä; ei enemmän, kuin että hyveet siitä, koska ne tuottavat muutamia suruja ja hankaluuksia, olisivat hyljättävät.

14 kuku.