Mutta koska se seikka, niinkuin edellä olen sanonut, rakentaa ystävyyttä, jos ilmaantuu joku hyveen tunnusmerkki, johon samanlainen sielu liittyy ja yhdistyy; se kun tapahtuu, herää siitä välttämättömästi rakkaus. 49. Mikä nim. on niin typerää, kuin iloita monista vähäpätöisistä asioista, niinkuin kunniasta, ylistyksestä, rakennuksista, puvuista ja komeasta elämänlaadusta; mutta hyveellä lahjoitetusta sielusta, siitä, joka joko voi rakastaa tai niin sanoakseni osoittaa vastarakkautta, ei sanottavasti iloita? Sillä ei ole mikään suloisempaa, kuin hyväntahtoisuuden palkitseminen, ei mikään ihanampaa, kuin harrastusten ja palveluksien keskinäinen vuoroitus.

50. Mitä? Jos vielä lisäämme sen, jota oikeuden mukaan voidaan lisätä, nim. ettei ole mitään, joka niin houkuttelee ja niin vetää puoleensa jonkun asian, kuin yhtäläisyys vetää ystävyyteen, niin myönnetään varmasti olevan totta, että hyvät rakastavat hyviä ja vetävät niitä puoleensa ikäänkuin olisivat sukulaisuuden ja luonnon yhdistämiä. Ei, näette, mikään ole yhtäläisiänsä haluavampaa eikä voimallisempaa puoleensa vetämään, kuin luonto. Sentähden on, Fannius ja Scaevola, se ainakin varma asia, kuten luulen, että hyvillä on hyvien kesken hyväntahtoisuus aivankuin välttämätön, jonka luonto on määrännyt ystävyyden lähteeksi. Mutta sama hyvyys ulottuu myös yhteiseen kansaan. Sillä hyve ei ole epäihmisellinen, kauhea ja kopea, koska se tavallisesti suojelee koko kansoja ja parhaiten pitää huolta heistä; jota se ei varmaankaan tekisi, jos se olisi vieras yhteiselle ihmisrakkaudelle.

51. Myös näyttävät ne minusta, jotka hyödyn tähden muodostavat ystävyysliittoja, hävittävän ystävyyden rakastettavimman yhdistyssiteen. Sillä ei ystävän kautta saavutettu hyöty ole niin ilahuttavaa, kuin itse ystävän rakkaus, ja silloin käy se, joka on tullut ystävältä, mieluiseksi, jos se on suosiosta lähtenyt; ja kaukana siitä, että ystävyyttä kunnioitettaisiin puutteellisuuden tähden, päinvastoin ne, jotka voimiensa ja varojensa puolesta ja erittäinkin hyveen puolesta, jossa on enin turvaa, tarvitsevat vähimmän toista, ovat ystävällisimpiä ja hyväntekeväisimpiä. Enkä minä tiedä, lieneekö tarpeellistakaan, ettei ystäviltä laisinkaan puutu koskaan mitään. Sillä missä olisi minun mielisuosioni voinut töissä ilmaantua, jos ei Scipio olisi koskaan, rauhassa tai sodassa, tarvinnut minun neuvoani ja apuani? Ei siis hyödystä ystävyys ollut seurauksena, vaan hyöty ystävyydestä.

15 luku.

52. Ei siis pidä kuunteleman nautintoihin kokonansa heittäytyneitä ihmisiä, jos he joskus keskustelevat ystävyydestä, jota he eivät tunne kokemuksesta eivätkä tietopuolisesti. Sillä kuka, jumalten ja ihmisten uskollisuuden tähden, on sellainen, että hän sillä ehdolla, ettei rakastaisi ketään eikä itse saisi osaksensa rakkautta, tahtoisi olla yltäkyllin rikas kaikista tavaroista ja elää kaikenpuolisessa ylellisyydessä? Sillä sehän olisi varmaan hirmuvaltiasten elämää, jossa ei saata olla mitään uskollisuutta, ei mitään hellyyttä, ei mitään hyväntahtoisuuden luottamusta; kaikki vaan aina epäluulon-alaista ja täynnä levottomuutta, ei mitään sijaa ystävyydelle. 53. Kuka nim. rakastaa sitä, jota hän kammoo, tai sitä, jonka luulee häntä itseänsä kammovan? Heitä kunnioitetaan kuitenkin teeskentelyllä, ainoastaan jonkun aikaa. Mutta jos he sattumalta, niinkuin useinkin tapahtuu, ovat sortuneet, silloin saa huomata, kuinka köyhät he ovat olleet ystävistä, jota kertovat Tarqviniuksen sanoneen: vasta maanpakolaisena oppineensa tietämään, keitä hänellä oli luotettavia ystäviä, keitä epäluotettavia, kun ei hän enää kumpaisillekaan voinut osoittaa kiitollisuutta.

54. Vaikka ihmetyttäähän minua, jos hänellä, niin ylpeä ja julma kun hän oli, saattoi olla ketään ystävää. Ja niinkuin tämän äsken mainitsemani miehen tavat eivät voineet hankkia todellisia ystäviä, samoin useiden mahtavien valta sulkee pois uskolliset ystävyysliitot. Sillä ei onnetar ainoastaan itse ole sokea, vaan se tekee tavallisesti sokeiksi nekin, jotka se on sulkenut syliinsä. Jonkatähden he pöyhistyvät miltei kopeudesta ja röyhkeydestä, eikä mikään saata olla vaikeampaa sietää, kuin tuhma onnensuosikki. Ja sen saa todellakin huomata, että ne, jotka ovat ennen olleet laadullisia tavoiltaan, muuttuvat päällikkö- ja hallitus-virkojen sekä myötäkäymisten tähden, niin että he halveksivat vanhoja ystävyyksiä ja suosittelevat uusia. 55. Mikä taas on typerämpää, kuin varojen, voimien ja vallan puolesta enimmän voidessa muita itselleen hankkia, joita voidaan saada rahalla, niinkuin hevosia, palvelijoita, komeita vaatteita ja kalliita huonekaluja, mutta ei hankkia ystäviä, elämän parasta ja kauneinta niin sanoakseni huonekalustoa? Sillä kun he hankkivat muita tavaroita, niin eivät he tiedä, kenelle niitä hankkivat, eivätkä, kenen tähden puuhaavat, sillä kukin niistä esineistä on sen, joka voimiensa puolesta on etevämpi, mutta ystävyyden omistus pysyy kullekin hänen lujana ja varmana omaisuutenansa, niin että vaikka nekin olisivat pysyväisiä, jotka ovat ikäänkuin onnettaren lahjoja, kuitenkaan ei ystävistä tyhjä ja autio elämä voi olla hupainen. Mutta sen verran nyt siitä.

16 luku.

56. Nyt sitävastoin ovat määrättävät, mitkä ystävyyden rajat ovat, ja ikäänkuin rakkauden, niin sanoakseni, rajapylväät. Näistä, niinkuin näen, on kolme mielipidettä, joista minä en hyväksy yhtäkään: yksi että meidän tulee olla ystävätämme kohtaan samanlaiset, kuin itseämme kohtaan; toinen, että meidän hyväntahtoisuutemme ystäviämme kohtaan tulee vastata yhdenvertaisesti heidän meille osoittamaansa hyväntahtoisuutta, kolmas, että kuinka suureksi kukin arvostelee itse itsensä, niin suuressa arvossa pidettäköön hän ystäviensä puolelta.

57. Näistä kolmesta mielipiteestä en minä, sanalla sanoen, kannata yhtäkään. Sillä tuo ensimmäinen ei ole oikea, että nim. kukin olkoon ystäväänsä kohtaan sen mielinen, kuin hän on itseänsä kohtaan. Kuinka paljon todellakin teemme ystäviemme tähden, jota emme tekisi koskaan itsemme tähden! pyytää arvottomalta, rukoilla nöyrästi, toisinaan nuhdella katkerammasti jotakuta, ja ahdistaa kiivaammasti, jotka, kun on kysymys meidän omista asioistamme, eivät ole oikein soveliaita, ystävien asioissa ovat täysin soveltuvia. On myös useita asioita, joissa kunnon miehet luovuttavat ja sallivat luovuttaa paljon omista eduistansa, että heidän ystävänsä ennemmin nauttisivat niistä, kuin he itse.

58. Toinen mielipide on, joka määrittelee ystävyyden yhtäläisten kohteliaisuuden osoitusten ja mielialojen mukaan. Mutta sehän on ystävyyden vaatimista liian tarkasti ja pikkumaisesti tilille, että saatujen ja annettujen lasku olisi yhtä suuri. Rikkaampi ja runsaampi on minun mielestäni oikea ystävyys, eikä näytä pitävän niin tarkkaa tiliä siitä, ettei enemmän antaisi, kuin on saanut. Eikä nimittäin tarvitse peljätä, että jotakin variseisi ulos tai että jotakin valuisi maahan tai että jotakin enemmän, kuin on kohtuullista, kasattaisiin ystävyyteen.