27 syysk.
Nyt olen pannut toimeen aikeeni ja tehnyt pienen kiertomatkan. En kadu sitä, vaikka yskäni on tullutkin melkein sietämättömäksi, luultavasti kovan vedon johdosta junavaunussa. Toissa yönä en saanut yskältä nukkuakkaan, ja samalla oli oloni muutenkin niin tuskallista ja tunsin, semmoisia pistoksia kyljessäni, että pelkäsin taas saavani keuhkotulehduksen. Tänään kuitenkin tuntuu jumalankiitos paljon paremmalta.
Ensiksi matkustin siis tervehtimään Emmyä eli, niinkuin hänen nimensä nyt on, rouva Häuslingiä. Sain omin silmin nähdä, että hänen asiansa menevät hyvin, ja siitä olen erinomaisesti iloinen. Monta pyyntöä he olivat minulle lähettäneet, että kävisin kerran heidän luonaan, ja molemmat ottivat minut erittäin sydämellisesti vastaan. He ovat toistaiseksi ainakin hyvin tyytyväisiä toisiinsa, Emmy vaan on Schanistaan hirveästi mustasukkainen. Heillä on pieni hieno ravintola ja anniskelevat ainoastaan viiniä ja paraita olutlajeja. Emmystä on tullut sangen muhkea emäntä, hän on yleensä hyvin paljon muuttunut näinä vuosina. Talossaan pitää hän kovaa komentoa, niinpä hän pitemmittä puheitta ajoi ulos keittäjänsä, kun tämä oli pyrkinyt erästä kyökkityttöä hyväilemään. Ylimalkaan hän näyttää tulleen kovasti siveelliseksi eikä kärsi minkäänlaisia helliä suhteita palvelusväkensä kesken. No niin, siinä asiassahan saa kukin tehdä miten tahtoo, ja luulenpa että onkin välttämätöntä tässä suhteessa pitää palvelijoitaan silmällä, ainakin heidän kotona ollessaan. Mutta Emmy rupesi haukkumaan ylikyyppariaan siitäkin, kun oli kuullut hänellä ulkona kaupungilla olevan vakinaisen ystävättären, ja siihen hänellä ei minun mielipiteeni mukaan ollut pienintäkään oikeutta, jonka hänelle itselleen sanoinkin. Yksi kohtaus hänen luonaan minua oikein totisesti suututti.
Istuimme tuossa kymmenen tienoissa eräänä iltana hänen lokaalissaan viinipullon ympärillä, Emmy, joku hänen miehensä tuttava ja minä. Astuu silloin sisään nainen, istuu erään pöydän ääreen ja tilaa tusinan ostereita ja puolipullon viiniä.
Näin heti tuon vieraan olevan »ammattinaisia» eikä suinkaan säätynsä ensimäisiä, sillä hän näytti sangen ränstyneeltä paksusta ihomaalista huolimatta.
Emmy oli tuskin ennättänyt nähdä tytön, kun hän ponnahti ylös, syöksähti hänen luokseen ja kuiskasi hänelle korvaan pari sahaa. Vieras katseli neuvotonna ympärilleen, koetti naurahtaa ja vastasi jotain, mutta Emmy keskeytti hänet paikalla. Samassa tuli edeskäypä osterien ja viinin kanssa. Emmy antoi hänelle merkin, mies kääntyi tavaroineen takaisin tarjoiluhuoneeseen samalla kuin tyttö nousi paikaltaan ja poistui kadulle.
Emmy torui vielä tuota taitamatonta palvelijaa kauan aikaa ja palasi sitten vihdoin, vieläkin kokonaan siveellisen suuttumuksensa vallassa, meidän pöytäämme.
»Tuon roskaväen hävyttömyys menee todella liian pitkälle», sanoi hän kiivaasti.
»Mitenkä niin?» minä kysyin.
»Etkö sinä sitten nähnyt?» hän sanoi. »Tuommoinen katulutka. Otappas ja tule sisään hienoon ravintolaan niinkuin hyväkin ryökkynä, arvatenkin vaanimaan kundeja itselleen. Senkin ruoja!»