Helmikuu 1903.
Grete saa minun päiväkirjani. Mutta olen sanonut, että hänen täytyy romaanissaan kirjottaa hyvää minun Juliuksestani. Sen hän on luvannut minulle. Kaikki muu on yhdentekevää.
Oi Jumala, miten tuntuu taas vaikealta!
Eilen olin vähällä riitaantua Greten kanssa. Päivä oli ihana ja kreivi lähetti reen noutamaan minua ajelumatkalle. Lähdin ottamaan Greteä ja hänen pienokaistaan mukaani, mutta siellä ei ollut kotona muita kuin emännöisijä lapsen kanssa. Pyysin saada tytön mukaani, mutta siinäpä sainkin rukoilla kauan ennenkuin se onnistui. Sain hänet kuitenkin lopuksi ja silloin ajoimme kauas Grünewaldiin. Siellä oli satumaisen kaunista, lumen peittämät petäjät ja kuuset olivat kuin hopeoituja ja välkkyvillä hohtokivillä koristettuja, vikkeliä punahäntäisiä oravia vilahteli oksien välissä, ja reki liukui äänetönnä eteenpäin — se oli todellakin ihastuttavaa, lapsi taputti käsiään ja huudahteli riemusta ja minä myös. Mutta yhtäkkiä ilma muuttui. Rupesi puhaltamaan purevan kylmä tuuli, ja kun lasta alkoi paleltaa, käärin sen turkkini sisään.
Tullessamme Friedenauhun oli jo pimeä ja Grete oli julmasti vihainen, kun olin vienyt hänen lapsensa; hän oli ollut jo hädissään ja Anna neiti oli saanut kuulla kunniansa ja vuodatti katkeria kyyneliä. Otin rauhallisena vastaan myrskyn, ja pian se tyyntyikin itsestään.
Minä olen taaskin kylmettynyt ja kurkkuni on tänään niin käheä, etten voi puhuakkaan. Menen heti sänkyyn.
1 maalisk.
Neljätoista päivää olen nyt maannut. En osaa sanoa, mikä minun on, kipuja ei minulla ole mitään, mutta terve vaan en ole. Grete käy usein minua katsomassa, ja eilen sattui hän ja Julius yhtaikaa vuoteeni ääreen ja molemmat koettivat suostuttaa minua lähtemään pariksi viikoksi sairaalaan. Palvelustyttöni on kovin taitamaton ja epäluotettava, eikä tunnu oikein hauskalta ottaa vierastakaan hoitajaa. Minä luultavasti teen niinkuin he tahtovat. Siellä, on paras hoito. Minulla on taas ollut verensyöksy.
15 maalisk.
Enpä kadu tänne tuloani. Hoito ja palvelus ovat hyvät. Olen ollut kovasti kipeä. Vieläkin olen heikko ja huono, mutta voinhan kuitenkin tähän lyijykynällä jotain töhriä. Se huvittaa minua. Aika tahtoo käydä niin pitkäksi. Grete käy täällä melkein joka toinen päivä. Eilen oli pikku Kätchen mukana ja toi kukkia. Kreivi käy myös minua katsomassa ja D. on niinikään ollut. Julius käy usein kaksi kertaa päivässä.