Kaikki ovat hyviä minulle. Minua hoitaa miellyttävä, nuori sisar. Hän tahtoisi mielellään tehdä minusta jumalisen ja lukea minulle psalmeja, mutta en tunne halua siihen.
»Luuletteko minun pian kuolevan, sisar?» kysyin häneltä tänään. Hän punastui ja meni hämilleen.
»Sitä ei voi kukaan sanoa. Herra yksin sen tietää.»
»Kuolema on kauhea», sanoin minä. »On ihanaa olla kuollut, mutta itse kuoleminen pelottaa.»
»Ei, ei», sanoi hän. »Kuolema vapahtaa, auttaa kotiin. Vapahtaja tulee hakemaan lapsensa taivaallisen isän kotiin…»
»Oi, sisar», sanoin minä, »minunlaisiani varten ei ole mitään vapahtajaa eikä mitään isänkotia. Meidät noutaa perkele, kun kaikki on lopussa.»
Hän pelästyi.
»Se on suuri synti epäillä Jumalan armoa», sanoi hän epävarmasti.
»Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa ja
Jumala hänessä.
»Sitten minä olen ollut aina Jumalassa», minä sanoin.
16 maalisk.