Hänen pienessä arkihuoneessaan oli pimeä, kun me tulimme sisään. Minä istuin sohvaan, laskin käsivarteni pöydälle ja painoin pääni niiden varaan, ja täti silitti kädellään hiljaa hiuksiani taas puhutellen minua hellästi: »Lapsi parka! Voi sinua onnetonta tyttö rukkaa! Mitä ne ovat sinusta tehneet…»
»Minä olen niin pahasti tehnyt, täti», minä sanoin, »että olisi paras, jos saisin kuolla.»
»Ei niin, Thymian», sanoi hän vakavasti. »Kuolleet eivät voi enää mitään tehdä, ja sinulla on paljon tehtävää, jos tahdot sovittaa rikoksesi. Sinulla on edessäsi ankara työ, mutta sinun pitää näyttää, että sinusta kaikesta huolimatta tulee vielä kelpo tyttö.»
»Mutta minä en rupee Meinertin vaimoksi», huusin itkien, »ennen menen järveen.» Täti nyökkäsi myöntyväisesti. »Sitä minä juuri ajattelin, enkä minä voi sinua siitä moittia. Ole rauhassa, kultaseni. Minä puhun isän kanssa. Koetetaan katsoa, miten tässä olisi paras menetellä.»
Hän puhui minulle vielä pitkän aikaa. Minä en kaikkia hänen sanojaan enää muista, sen vaan muistan, että hänen puheensa oli lempeää, ystävällistä, ei yhtäkään kiivasta eikä moittivaa sanaa, ei mitään purevia viittauksia. Lopuksi hän kertoi minulle kauniista rouva Claire Gotteballista, kantaäidistäni, jonka isän isoisä oli tuonut köyhänä tyttönä mukanaan Parisista. Kun olivat olleet neljä vuotta naimisissa, oli hän jättänyt miehensä ja kaksi lastansa ja karannut erään kauppiaan keralla Indiaan, ja sen koommin ei hänestä ollut kuulunut mitään. Hänen nimensä on pyyhitty pois Gotteballin perheen historiasta, mutta joku pisara tuon kevytmielisen ranskalaisen ilotytön verta oli kuitenkin periytynyt hänen jälkeläisiinsä, ja sen vaikutus tuli yhä vielä näkyviin, se oli kuin kirous, joka painoi koko sukua.
»Isäin pahat teot kostetaan lapsille hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen», mutisi Frieda täti itsekseen, »se on totta… niin se on…»
* * * * *
Myöhemmin tuli isä. Hän oli masentunut ja alakuloinen. Koti oli muuttunut hänellekin helvetiksi. Lene parkui kuin hengenhädässä, ja Meinert oli ivallinen ja pureva.
Isä ja Frieda täti neuvottelivat puoliääneen keskenään. Minä nukahdin heidän keskustelunsa aikana sohvalle.
Herättyäni sain kuulla, mitä he olivat päättäneet. Minut lähetetään Hamburgiin. Isä tulee minua saattamaan ja me lähdemme aivan näinä päivinä. Minä jään asumaan sinne erään rouvan luo, kunnes kaikki on ohi, ja sitten laitetaan minut täyshoitoon johonkin perheeseen jumala ties minne.