- Valitettavasti on päiväkirjasta leikattu pois suuri joukko lehtiä juuri tältä ajalta, jolloin ristiriitaisuudet kirjottajan sielussa kärjistyvät ratkaisevaan käänteeseen, joka määrää hänen koko vastaisen elämänsä suunnan.
Nämä tarkasti poisleikatut sivut ovat antaneet minulle paljon ajattelemista.
Hänelle, joka myöhemmin merkitsi tähän kirjaan kaikki vähäpätöisimmät ja häpeällisimmätkin tapaukset hukkaan menneessä elämässään, mutta joka kuitenkin aina jossain määrin säilytti tunne-elämänsä herkkyyden, lienee tuntunut erityisen kiusalliselta muistella juuri tätä aikaa, jolloin hän epäröivin askelin astui yli viimeisen horjuvan sillan, mikä hänet vielä erotti tuosta »toisesta, maailmasta.»
Muuta selitystä en tiedä.
Valitettavasti on täten syntynyt suuri aukko muistiinpanoihin. Vaikka minä tuona aikana kyllä usein tapasin kirjottajaa ja puhelin hänen kanssaan, en voi paljonkaan omasta puolestani lisätä tämän aukon täyttämiseksi, koska hän ymmärrettävistä syistä oli hyvin vaitelias omaan elämäänsä ja tuttaviinsa nähden. Psykologisesti merkillepantava on se seikka, että hänet tähän aikaan oli vallannut oikea sivistyksen jano. Hän sanoi minulle kerran käyttävänsä jokaisen liikenevän pennin tietojen hankkimiseen. Kaksivuotisen Hamburgissa olonsa aikana, jossa hän oli rouva Kindermannin seuranaisena ja täyshoitolaisena, hän täydensi taitoaan ranskan ja englannin kielissä, oppi myöskin venäjän ja italian kielet ja nautti sitäpaitsi opetusta useissa eri tieteenhaaroissa. Hänen kirjotuspöydällään oli kasottain filosofiallisia ja muita tieteellisiä teoksia. Muistanpa hänen kerran, käydessäni hänen luonaan, huomauttaneen eräästä Carlylen teoksesta. Hän osasi siitä kokonaisia lukuja sanasta sanaan ulkoa. —
Suullisesti saamieni tietojen mukaan voin mainita, että rouva Liesmann tutustui Heringsdorfissa erääseen ruotsalaiseen ravintoloitsijaan ja seurasi lapsineen häntä Upsalaan, jossa he menivät naimisiin. Huolimatta vaimon epäilyttävästä entisyydestä kuuluu tästä monilla lapsilla siunatusta avioliitosta tulleen hyvin onnellinen.
Heti rouva Liesmannin matkustettua näyttää Thymian muuttaneen
Kindermannin luo.
Viimeisen ja nyt seuraavan muistiinpanon välillä ovat kirjottajan ja hänen omaistensa välit kokonaan rikkaantuneet. Mitään tarkempaa en kumminkaan siitä asiasta tiedä. Arvelen Thymianin äidinpuolisten sukulaisten vaatineen hänen siirtymistään Kindermannin luota johonkin parempaan perheeseen. Mutta kun hän oli sillä välin tullut täysi-ikäiseksi, niin he nähtävästi, julkista häväistysjuttua peläten, eivät ole ryhtyneet mihinkään toimenpiteeseen sitä varten. Myöskin isästään näyttää Thymian tästä ajasta alkaen ruvenneen vieraantumaan.
Julkaisijan lisäys.
Eilen minä taas jouduin riitaan Kindermannin kanssa. Ruusuvesipullosta, jonka hän oli pistänyt minun laskuuni. Tuo ämmä alkaa käydä sietämättömäksi. Luulisi viisitoista markkaa päivässä riittävän maksuksi hänelle. Minä olisin muka ottanut tuon pullon tammikuun 22 päivän iltana ja Ludwig olisi ollut silloin myöskin läsnä, mutta se on hävytön vale. Sinä päivänä me söimme päivällistä Hamburger Hofin talvipuutarhassa ja sieltä menimme Thaliateatteriin. Eteisessä huomasi Ludwig äitinsä, ja koska hänessä on tätä kohtaan tavaton respekti, niin hän livahti pakoon ja minä menin yksin aitioon. Minä sen vuoksi muistan tämän illan erityisesti, että sain silloin teatterissa uuden tuttavan. Etuaitiossa istui muuan herra, joka taukoamatta katseli minua, ja hän oli niin hienon ja ylhäisen näköinen, että luulin hänen olevan vähintään jokin indialainen rajah taikka muuta sentapaista. Perästäpäin selvisi, että hän olikin silkkitehtailija Krefeldistä, nimeltään Schulze. Hän jätti meille kumminkin sievän summan rahaa.