Tämän ja seuraavan lehden väliin oli pistetty mustalla kehyksellä varustettu, sanomalehdestä leikattu, näin kuuluva kuolinilmotus:
Tänä aamuna kello 1/2 8 kuoli lyhyen, ankaran
taudin sairastettuaan hellästi rakastettu
ainoa tyttäremme
ERIKA
täytettyään juuri kahdeksannen ikävuotensa. Katkeramman
surunvaltaamina kuin milloinkaan ennen elämässämme seisomme hänen
hautansa partaalla.
Pyydämme että surunvalituskäyntejä ei tehtäisi. Hautaus tapahtuu sunnuntaina, 25 huhtikuuta, kello 1/2 11 aamupäiviä. Lähdetään surutalosta.
Konsuli Wilhelm Peters ja rouva Agnes, o.s. Siedetopf.
Seuraavissa muistiinpanoissa ei, kummallista kyllä, sanallakaan viitata suoraan tähän kuolemantapaukseen — omituinen, mutta sielutieteellisesti ehkä selitettävä seikka.
Julkaisijan lisäys.
Paris 22 toukok.
Huvimajamme ihanat päivät ovat päättymäisillään. Ei ole tullut sen aikana mitään kirjotetuksi, ja jollei minulla tänään olisi sattumalta muutama joutilas hetki päivällisen ja oopperan välillä, saisin viedä kirjani Berliniin takaisin samanlaisena kuin se oli sieltä lähdettäissä.
Matka oli ihmeellinen, kuukaudet ovat menneet kuin unessa. En olisi koskaan luullut maailmaa niin kauniiksi. Olinhan kyllä lukenut matkakertomuksia etelämaista, mutta värikkäimmätkään kuvaukset eivät anna mitään oikeaa käsitystä tuosta satumaisesta todellisuudesta.