»Herra siunatkoon, Thymian, onko sinulla aavistustakaan, kuinka paljo näistä tulee?»
»Ei», sanoin hätäisesti.
»Kolmetoista tuhatta markkaa! — — Ihmislapsi, mitä ihmeen kummaa sinä olet kaikella tällä rihkamalla tehnyt?»
Sitä en tiennyt itsekkään. Paljon olen lahjottanut pois, paljon hävittänyt, ja paljon on vielä koskematonna paketeissa ja laatikoissa ylisillä.
»Mutta ne sinä ainakin voisit lähettää takaisin», sanoi Julius.
»En tee sitä häpeää itselleni», vastasin, »tulkoon ennen mitä tahansa.»
»Teillä on merkilliset käsitykset häpeästä ja kunniasta», huudahti hän. »Miten aiot sitten menetellä? Jotakin tässä täytyy tehdä, muuten sinulta viedään jonakin kauniina päivänä huonekalut asunnostasi… Miten sinä saatoitkin noin tehdä?»
»Se on minussa niinkuin tauti.»
»Tautipa kyllä. Sen olen sinusta jo kauan sitten nähnyt. Sinun hermosi ovat kokonaan pilalla. Mutta ole nyt aluksi aivan rauhassa. Koetan tuumia, mitä tässä olisi tehtävä. Parasta lienee heti ilmottaa kaikki kreiville.»
Sitä minä en kuitenkaan tahtonut, ja hänen täytyi luvata luopua siitä tuumasta.