Anna kohotti päätänsä ja hymyili jo. Ja äiti ei saanut selkoa, liioitteliko Anna vai oliko jokin vieras ja hänelle käsittämätön tunto saanut jo jalansijaa hänessä.
IV
"Kesä on", sanoi äiti Annalle kevyesti, että he vapautuisivat äskeisestä, "kuuluu jo lasten äänistäkin."
Lapset ryntäsivät samalla sisään.
"Mummo, äiti lähtee taas ajelemaan eikä ota meitä mukaan." Lapset kiipeilivät mummon syliin.
"Mepä lähdemme kohta kesäasunnolle."
"Ei oteta äitiä mukaan", sanoi pienempi.
"Ei äiti meistä välitäkään", sanoi suurempi.
"Välittää kyllä", sanoi mummo, "lähdetäänpä kysymään vaikka."
Mummo vei lapset etehiseen, jossa Iida valmistihen lähteäkseen ajelemaan. Hevonen odotti jo oven edessä. Iida sanoi iloisesti huomenta mummolle, korjasi peilin edessä vaaleita hiuksiansa hatun alle ja veti harson silmillensä.