"Martin, älä kiivastu taas. Hän on erehtynyt."
"Hän ei ole koskaan muuta tehnytkään. Ja sinä uskot aina hänen juttujansa. Aina sinä annat pettää itseäsi. Jos sinä kerrankin koettaisit nähdä, miten asiat oikein ovat, etkä sotkisi niitä hyvyydelläsi."
"Koetanhan minä. Enhän minä liikaa luulottele, kärsinhän minä."
"Kärsit, kärsit. Se ei tuota mitään tulosta, täytyy toimia."
Isä käveli vielä kiivaana edestakaisin, mutta hänen äänensä oli jo lauhkeampi.
"Toimitaan, Martin, toimitaan vain. Tehdään niinkuin sinä tahdot.
Määrää sinä vain, ja niin tehdään."
"Tässä me seisomme vanhoina ja harmaapäisinä, emmekä vielä tiedä, mitä olisi tehtävä. Oli vain yksi poika ja siitäkään ei saatu miestä."
Äiti vaikeni peloissaan.
"Tapasin vanhan Ahlmanin juuri ja hän sanoi, ettei Alvar ole toista kuukauteen ollut siellä. Ja sitten mainitsi hän jostakin paperista, jossa piti olla minun nimeni."
"Siinä täytyy olla erehdys."