"Vaan kun ei ole."
"Hyvä Jumala."
"Ja minä olen päättänyt, että minä en sitä maksa."
"Sinun täytyy."
"En. Asia menköön menojaan. Kerranhan siitä kuitenkin tällainen loppu tulee."
"Minä rukoilen ja sinun täytyy taipua. Enkö ole tehnyt tässä kaikki, mitä ihminen tehdä voi, enkö ole jo kärsinyt kylliksi? Näethän sinä, kuinka olen nöyryytetty, kuin maahan lyöty, kuinka minulta on viety kaikki, kaikki. Siitä saakka kun sinut otin, on elämä ollut minulle pelkkää kieltäymistä. Olenko valittanut, olenko sanaakaan sanonut, olenko itselleni mitään pyytänyt? Nyt pyydän minä, ja jos sinulla on sydäntä vähääkään, niin sinä järjestät tämän asian minun tähteni."
Isä vaikeni ja sanoi hetken kuluttua myöntyen:
"Se on vaikeata."
"Saadaanhan jotenkin rahat, onko paljosta kysymys?"
"Ei ole rahoista kysymys nyt, niistähän on kysymys aina, niitähän saa järjestellä aina, vaan on petoksesta, väärennyksestä kysymys. Sellaiset asiat järjestää laki. Niiden peittelemistä ei oikeudentunto salli."