"Minun sallii", sanoi äiti hiljaa ja jatkoi peljäten että isä peruutuisi: "Hän on minun lapseni ja minun velvollisuuteni on suojella häntä, muuta minä en tunne. Minä rakastan häntä kipein sydämin ja olen oppinut kaikkea heikkoa ja erehtyvää hänen kauttansa ymmärtämään ja rakastamaan."
"Mutta meillä on velvollisuuksia muitakin kohtaan kuin itseämme ja omaa rakkauttamme kohtaan."
"Ketä kohtaan?"
"Yhteiskuntaa kohtaan ja niitä terveitä ja voimakkaita kohtaan, jotka tulevaisuutta takaavat. Liika hellyys ja rakkaus kasvattaa heikoissa rikollisuutta."
"Mitä olisi pitänyt tehdä?"
"Olisi pitänyt antaa Alvarin mennä pois kotoa ajoissa, kävi miten kävi."
"Maailmalle kuljeksimaan."
"Hän olisi saanut siellä koetella voimiaan, joko kestää tahi kaatua."
"Hän olisi kaatunut."
"Mitä siitä. Hän kaatuu nytkin…"