"Jäähän häneltä lapset."
"Oletko varma, ettet kerran sanoisi, että olisi ollut parempi, jos heitä ei olisi ollut?"
"Oletkos sinä varma siitä, että kerran toivoisit heidät olemattomiksi?"
"En suinkaan. Mutta mitään emme tiedä."
"Älkäämme siis langettako tuomioitamme. Ethän sinäkään ole voinut vastata jälkeläisistäsi etkä mitään taata, niin eivät muutkaan voi. Kuka on siis syyllinen?"
"Rikollisia seuraa tavallisesti kuitenkin rikolliset ja heikkoja heikot."
"Syyllinenkö olen siis minä?"
"Et, ehkäpä me kaikki."
"Siinä sanot oikein."
Isä huokasi kuin taakan alla ja äiti kohosi ylös. Hän jäi ajatuksissaan seisomaan vielä paikoillensa. Tietysti oli isä oikeassa. Mutta yhtä oikeassa tunsi hänkin olevansa.