"Ei ole kysymys siitä, on kysymys siitä, ymmärrätkö edes, mitä olet tehnyt", isä kiivastui.
"Ymmärrän. Lainasin vähäisen summan rahaa ja maksoin sen."
"Ja sinä kehut ja kerskut siinä silmieni edessä. Lainasit muka. Kavalsit, väärensit." Ja isä kiihtyi yhä enemmän, kun hän näki Alvarin röyhkeän välinpitämättömyyden, hän ei voinut enää hillitä itseänsä, hän melkein huusi:
"Tiedätkö, missä sinun paikkasi olisi? Siellä, missä muidenkin vaarallisten."
Alvar naurahti ja näpähytti sikaristansa tuhkan lattialle.
"Sinä naurat."
"Pitäisikö itkeä?"
"Hävetä pitäisi."
"Häpeissänihän minä nauran, kun isä on liian nuorekas ikäisekseen."
"Sinuna tietäisin minä, mitä tekisin."