"Etkö viihdy siellä enää?"
"Viihdyn, mutta —", Anna ei tiennyt, mitä sanoa. Hän oli pahoillaan, kun Lennart ei käsittänytkään. Siis Lennart ei ollut kaivannut häntä.
"Tulinko sopimattomasti", kysyi hän sisään astuessaan.
"Et, kuinka niin? Iidakin juuri sattui tänne tulemaan."
Anna tervehti Iidaa jäykästi. Täällä istui siis Iida Lennartin luona. Anna olisi tahtonut juosta pois, sydäntä puristi, tuntui kuin jotakin häpeällistä olisi ollut tekeillä.
"Olinkin juuri lähdössä", sanoi Iida, "katselemaan tavaroita, joita
Lennart oli ostanut."
"Anna näyttää väsyneeltä", sanoi Lennart.
"Ei, nyt minun täytyy jättää teidät." Iida nousi ylös lähteäksensä.
"Älä anna minun häiritä itseäsi", sanoi Anna.
"Ha-ha-haa, sepä oli sana", nauroi Iida. "Sinun häiritä — minua ja
Lennartia! Ei, hyvästi vaan."