"Sitä", sanoi Anna. "Eikö se muka olekaan asia? Minäpä, rehellisesti sanoen, en elämästä mitään tiedä."
"Odotahan."
"Montako kymmentä vuotta?"
"Itse tiedät."
Anna punastui ja äiti jatkoi:
"Vähätpähän elämästä nyt, kun on tällaiset ilmat. Eiköhän pitäisi hommautua kesäasunnolle jo?"
"Eikö oltane pitempään kaupungissa? Vai mitä äiti arvelee?"
"Miksi pitempään? No, isä kyllä."
"Ja me muutkin."
"Ahaa, ymmärrän."