Ja miksi hän ei oppisi? Rakastihan hän muitakin, kaikkia täällä kotona, miksi ei sitten Lennartia, miksi ei omaa miestänsä?
Sitä hän mietti.
Ja elämä näytti toiselta niiden ajatusten valossa. Täyttävää, melkeinpä riemukasta oli siinä uudessa velvoituksessa. Se tuotti tyydytyksen ja sen kautta selveni kaikki.
Hän ajatteli sitä yöllä, kunnes väsyi aamupuoleen ja nukkui mietteisiinsä. Ja nytkin vielä, loikoessaan siinä sängyssänsä tunsi hän väsymystä eilisestä. Mutta veret tulvahtelivat outojen ajatusten ja tuntojen tähden ja haihduttivat väsymystä.
Äiti katseli ikkunasta ulos ja sanoi sitten:
"Lennart oli käynyt täällä eilen."
"Kävi."
"Ja mitä päätitte?"
"Ei, ei vielä mitään, hän tulee tänään", sammalsi Anna hämmästyneenä ja äiti vaikeni.