Jope tunsi kipeän polton rinnassaan. Hän kaipasi Liisaa ja kotia ja hän muisti olevansa matkalla Lappiin ja nukahtaneensa nuotiolle suuren järven rannalla.
"Lähdetäänpäs taipaleelle taas", sanoi Mies.
"Lähdetään vain", sanoi Jope. "Vieläkö sinne on pitkä matka?"
"Onhan sinne vielä matkaa", sanoi Mies.
VI LUKU
TULO LAPPIIN
Taivalletaan taas päivä yli soiden ja rämeiden, yli kanervaisten kangasten ja jäkäläkallioiden. Päivä paistaa miesten selkään, mutta se ei lämmitä. Ilma on viileä ja kuulas, avartuu eteen lakeat maisemat, matalametsäiset vaarat ja poronjäkäläiset kalliot, jotka hohtavina heloittavat auringon viileässä ja kirkkaassa kullassa. Maa on kuin ihana ilmestys ihmiselle ja ihminen kuin outo olento näin kirkkaan puhtaassa maassa.
"Tämäkö on Lappi", kysyi Jope.
"Tämä on Lappi", sanoi Mies.
"Ja mitä on tuolla harmaassa metsikössä tuo liike?"