Jope koettaa jotakin selittää, mutta ei löydä sanoja.
Turja ei anna toisten puheisiin päästä, vaan sanelee itse:
"Vai tietäjiin tultiin. Eipä Jope Pölläkkä omilla tiedoillaan taida sotkuja selvittää. Niinhän ne peikot lapsia vievät ja metsät saaliinsa salaavat. Ja nyt jo sinun väkeäsi hätyyttävät. No, käykäähän kotaan miehet", sanoi Turja rannalle tultua, "pitkä on tehty taival ja monet kuumat koettu, syödä tässä ensin pitää."
Kävivät miehet tupaan ja Turja toi eteen leipää, poronlihaa kappaleen,
mehevää poronjuustoa ja padassa äsken keittämänsä poronmunuaissopan.
Siinä syötiin ja miehet yrittivät tarkemmin selittää asiaansa, vaan
Turja ei antanut kertoi itse heidän ajatuksensa.
"Tiedänhän minä, mistä, Jope, olet. Siellä on pieni talo sinulla lammen rannalla. Heinässä olit, kun lapsesi katosi. Sitä nytkin ajattelet, miten tyttösi takaisin saisit ja miten minulta tiedot. Vaan en sano tietojani, ennenkuin kodassa yöpynette."
Turja viskasi poronnahkoja lattialle. Ei auttanut muu kuin painautua nahoille lepäämään.
VII LUKU
TURJAN TAIAT
Saatuaan hyvästi syödä nukahtivat miehet heti. Mutta Turja ei nukkunut. Hän otti esiin taikarumpunsa ja kyseli siltä Liisan kohtaloita. Rumpu näytti, minne Liisa oli kadonnut ja missä nyt nukkui. Tietäjä ei ollut erehtynyt. Siitä hän jo tiesi, mitä tarvittiinkin.
Kun hän oli taikonut, alkoi hän matalalla äänellä joikua unijoikuja Jopelle ja Miehelle. Hän muutti heidät unessa linnuiksi. He lensivät ylös sinisiin korkeuksiin, niin ylös, että heidän allansa näkyi koko Lappi kuin kirjava niitty, valkeat tunturit, siniset järvet, jäkäläkalliot ja punertavat kanervakankaat. Ja kaiken yllä ihanat ilmat, jossa tuulet lepäsivät liikkumattomina ja soittelivat, viihdyttelivät allansa leviävää maata näkymättömillä soittimillaan. Ja kultainen aurinko, joka ilmankannella lepäsi ja onnestansa hohti. Sen näkivät he, mutta eivät pysähtyneet katselemaan sitä. He lensivät yhä korkeammalle, huimaavaan korkeuteen, josta koko maa näkyi heidän allansa yhtenä kirjavana niittynä. Ja yhtäkkiä huomasivat he tulleensa ilmalinnaan, joka kohosi ilmojen päällä.