Ihastui Jope, tarttui Turjan nahkapeskin liepeeseen ja kiitteli Turjaa, minkä itkultansa kykeni ja lupasi hänelle palkaksi parasta, mitä hän antaa voi.
Veti tietäjä suunsa nauruun ja sanoi:
"Ainapahan noilla sopii, mutta viipykää nyt vielä päivä."
"Ei nyt päivää enää", sanoi Jope.
Tultiin siitä kodan edustalle. Suuri, hehkuva aurinko läksi kierrolleen itäisen tunturin pohjoiselta rinteeltä, kohosi verkalleen, oli jo tunturin laella ja alkoi viskellä säteitään kuin kultavasamoita yli koko Lapin.
"Jos tänään lähdette, on jo aika", sanoi Turja.
"Tänään", sanoivat miehet.
"Mutta matkalla on monta vaaraa", sanoi Turja. "Jospa tehnen teidät näkymättömiksi, paremmin vaarat vältätte."
Haki Turja tuhkaa kodasta, meni pohjoispuolelle kotaa, siroitti tuhkan maahan ja istutti siihen kirjavan pavun siemenen ja loihti:
"Kasva, papu, palkoinesi
Maahan juurin juurteleite,
Levittele lehviäsi,
Työnnä varsi taivahalle,
Varren päähän kaunis kukka.
Kehitä kukasta palko,
Palkohon hyvä hedelmä.
Saattele salainen voima,
Mahti mannusta valuta
Yhtehen pavun jyvähän,
Palon kaunokasvattihin!"