Ei kulunut kuin hetki, niin sekös alkoi kasvaa. Nyt se jo kukki, nyt oli siinä kolme isoa palkoa. Isoimmassa palossa oli seitsemän siementä, joista yksi teki ihmisen näkymättömäksi ja ilmaa kevyemmäksi. Ei tarvinnut muuta kuin pistää se suuhunsa, niin ei kukaan nähnyt. Eikä tarvinnut muuta kuin sanoa: "Paina papu, minä kevenen", niin nousi ilmaan keveämmin kuin lintu.
Turja otti pavun, halkaisi sen kahtia ja antoi osat miehille.
"No, millä kyydillä tahdotte kotiin päästä", kysyi Turja.
"Miten nopeimmin pääsisi", kysyi Jope.
"Tahdotko mennä niinkuin lintu lentää, vai niinkuin pyssyn luoti, vai niinkuin ihmisen ajatus", kysyi Turja.
"Paljonkohan tuo viimeinen kyyti maksaisi?" kysyi Jope.
Turja naurahti.
"Mitäs sinulla olisi antaa? Annatko mitä tahdon?"
"Annan", sanoi Jope.
"No, kun annat sen täpläotsaisen, mustan härän, joka on navetassasi, toimitan sinulle semmoisen kyydin."