Jope ymmärsi, että nyt ei käynyt tinkiminen.
"Annan", sanoi hän.
"Joko olet valmis", kysyi Turja.
"Jo", sanoi Jope.
"Pistä papu suuhusi."
Turja vihelsi pitkän vihellyksen. Alkoi kuulua kuin tuulen kohina pohjoisesta.
Turja vihelsi toisen kerran. Alkoi kuulua kuin myrskyn mylvintää.
Turja vihelsi kolmannen kerran. Jo nousi sellainen rajuilma, että se tempasi puut maasta juurinensa, kiskoi kivet kallioilta ja pyörremyrskynä läksi pyyhkäisemään etelää kohti, mennessään iski se kuin ukonnuoli Turjan pihalle, koppasi Jopen syliinsä ja viuuh — löyhähti miehen tukka, ja kun hän kourasi päätänsä ja arveli: "hattuni jäi", oltiin jo seitsemän kirkon takana. — Näkyi vain, että jotakin vihreätä kaatui alla, sinistä vilisi sivulla. Ja ennenkuin Jope ehti ajatella ajatuksen: "no, en mokomaa kyytiä ole ennen saanut", oli hän jo kotona.