Jope heräsi sängyssänsä, hieroi silmiänsä ja katseli, katse ympärillensä.
Aurinko paistoi suoraan itä-ikkunasta tupaan, Kaisa oli ollut jo ylhäällä ja musta kahvipannu porisi liedellä.
"Taisitpa olla kipeäkin, kun hourailit koko yön", sanoi Kaisa.
"Mitä minä hourailin?"
"Mitä lienet Lapin tietäjistä ja muista peikoista. Lienetkö ollut
Liisaa etsivinäsi?"
Hätkähti sydän Jopen rinnassa. Jokohan hän uskaltaa kysyä? Kysyi kuin kysyikin:
"Missäs on Liisa?"
"Missä? Missäs sen pitäisi olla? Tuolla sängyssä nukkuu."
"Eikö se ollutkaan kateissa", kysyi Jope epäröiden.
"Eilen, olihan se eilen jäänyt metsään nukkumaan."