"Kaisa, minä näin pahoja unia yöllä."
"No, tottahan, kun houritkin."
"Vaan nyt on hyvä olla."
"Tuohan on hyvä."
"Näet", sanoi Jope epäröiden, "kun se härkäkin —"
"On myyty, tottahan —"
"Ja Liisa se meille vielä ilot tuottaa."
"Tottahan. Niin kaunis lapsi, Jope, ihan sinun näköisesi, sydän ja silmät ihan samat."
Jopelle tulivat vedet silmiin.
Samassa heräsi Liisa ja katseli suurilla sinisillä silmillään vanhempiaan.