HILDA: Elä nyt smikraa.
VILLE: Mikraa, mikraa vain, akkaväelle ei sitä viimeistä totuutta tarvitsekaan sanoa.
Anna, Serukka ja Riikka vievät pois kupit. Isaksson on vienyt
lekkerin, iskenyt Villelle silmää ja kadonnut näkyvistä.
VILLE: Menenpä auttamaan tuonne, luulen että äiti laittaa siellä vähän suuhunpantavaa. (Menee Isakssonin jälkeen.)
HILDA: Osh, tätä elämää.
AAPPO: Mitä?
HILDA: Täällähän sinä olet kuin kotonasi.
AAPPO: Niinhän olenkin.
HILDA: Ja näitä ihmisiä!
AAPPO: Ne ovat vanhempani ja sukuni.