HILDA: Vertaatko minua heihin? Minulla on rakkauteni ja minähän uhraudun.
AAPPO: Ah, Hilda, siksipä rakastan sinua niin.
HILDA: Sinun tähtesi olen kärsinyt paljon. Ja näin sinä kohtelet minua, sinä vertaat minua noihin. Eikö riitä, että olen alentunut täällä käymään ja nöyrästi kärsin kaikki ristiriidat? Oo, olkoon kohtaloni kuinka synkkä tahansa, minä kärsin, kärsin kaikki, vaikka koko elämä siihen suoltuisi. Oo, että näin piti minulle käydä, näin matalaksi litistyivät kaikki korkeat haaveeni.
AAPPO (loukkaantuneena): Minunko syyni se on?
HILDA: Sinä kysyt vielä. Että sinä viitsit.
AAPPO: Mutta syy ei ole minun.
HILDA: Minunkos?
AAPPO: Sinun.
HILDA: Minun?
AAPPO: Sinun.