HILDA (hyvitettynä): Rakastanhan minä sinua.
Aappo suutelee Hildaa.
AAPPO: Ja nyt pyydän sinulta uhrausta, menepäs nyt äidin avuksi aamiaista laittamaan. Koeta olla ystävällinen. Äiti on niin hyvä, oikea nainen.
HILDA (loukkaantuneena): Tietysti hän on, paljoa parempi kuin minä, johan sen kuulin.
AAPPO: Hilda —
HILDA (kohoavassa raivossa): Johan sen kuulin, sanon, elä kuitenkaan minua narriksi luule, näen minä, mikä tästä keitoksesta kypsyy. Ja jos joku nöyristyykin, ei ollut se Hilda Mustikkamaa (menee tupaan ja Serukan kanssa koria kantaen kohta pois).
Isaksson on seisonut veräjällä jonkin aikaa ja pistäytynyt tupaan.
Aappo korjailee pöytää. Sisältä tulee siihen kohta Riikka.
RIIKKA: Onko Aapolle ikävää tapahtunut?
AAPPO; Voi, täti, en tiedä, mitä sanoisin.
RIIKKA: Voithan minulle puhua suoraan.