Jahvetti tulee kirves kainalossa.
JAHVETTI: Päivää (kättelee).
AAPPO: Päivää.
JAHVETTI: Onpa se Aapraham muuttunut, herrautunut ihan.
AAPPO: Ainahan sitä. Mitäs isännälle kuuluu?
JAHVETTI: Se on sitä viimeistä uutta, jotta eukko otti ja kuoli tässä talvella.
AAPPO: Mikäs sen tappoi?
JAHVETTI: Laakiko sen lienee pannut. Ei tuo tunnu olevan tauti eikä mikään pitää se laaki, mutta poika tappamaan. Toista on se horkka, joka minua rytyytti toissa vuonna.
AAPPO: Vai on rytyyttänyt?
JAHVETTI: Rytyyttihän se kuin uhalla, eihän sitä tilassakaan pysynyt. Sidoin itseni jo kangaspuihin, vaan se kun pieksi minua, niin kangaspuut perässäni räiskyivät vain katosta lattiaan.