AAPPO: Ha-ha-haa.
JAHVETTI: Eipä Aappo taida uskoakaan, vaan niin se oli. Menin sitten tuonne heinäniitylle, siellä oli sattumalta kolme lihavaa kasakka-akkaa niittämässä, ja kun se alkaa rytyyttää, komennan akat päälleni istumaan ja sekös pahus pieksää, niin että akat ilmassa lentelivät, vaan siihen se horkkakin jäi.
AAPPO: No, ei ole taudin vaivaaman näköinen isäntä, ihan nuori mies vielä.
JAHVETTI: Vai ei ole? Kestäähän tämä pykninki, se kun on niistä vanhanaikaisista rakennustarpeista tehty.
AAPPO: Pitäisi toinen emäntä vain ottaa.
JAHVETTI: Hee, vai toinen. Sitä kun ei lykästänyt oikein se ensimmäinenkään. Kiukkuisa oli se Maija. Kukas täällä vikoja vailla, mutta ei sen silmään olisi saanut pienellä tikullakaan pistää. Hee. Ja salata synnillisyyttänsä tältä — siinä oli urakkaa, hee, jotta totta tuolla ne samaiset syntinsä edes kuitatuiksi saanee.
AAPPO: Vaan onhan niissä naisissa laajempisydämisiäkin.
JAHVETTI: Voi, voihan niitä olla laajojakin hameniekkoja. Mutta niinkö se Aapraham tätä puhetta vain kampeaa, jotta muka minun hullaantua vielä, jotta muka ihan sen Itsensä käskyn mukaan käyttäytyä, Hän kun näet pykälän pani, jotta lisäännypäs ja täytä tämä maa? No, vieläköhän tuota yrittäisi?
AAPPO: Onhan se pykälä sellainen.
JAHVETTI: Sellainen ja kova onkin. Sitä kun ei muuten taitaisi tätä asiaksi ymmärtääkään. No, sanonpa Aaprahamille, etten minä niin huono sanankuulija ole, etten olisi jo havainnut sitä, ettei tässä näin otollinen ole, joo, mutta kun tämä nurkkakunta on niin paljas akkaväestä. Akka se on täällä ihan sinivärin hinnassa!