HILDA (arvellen ja sovitellen): Aappo —. Mitä sinä nyt — kultani?
AAPPO: En, kaikella on aikansa ja kaikella määrätty rajansa, aika syntyä ja aika kuolla. Ja tällä on aika kuolla. Sinä itse sanelit äsken hautaluvun meidän rakkautemme haudalle, enkä minä pysty kuolleita ylös herättämään.
HILDA (hiukan peloissaan): Sinä olet sitten oikein vihainen?
AAPPO: Ei. Vaan kun sinä sanoit ei, sanon minäkin ei, enkä tingi enää tunnoillani.
HILDA (räjähtäen): Vai et, no ei, kun ei. Nyt sanon minä ei ja usko se. Ei, ei, ei. Pthyi, mitä nämä Vehviläiset ovat, viheliäisiä kotalappalaisia, pthyi, pthyi.
Aappo poistuu juhlallisena.
Anna tulee hiilikoukku ja uuninluutimavasta kädessä laittamaan uunia. Alkaa työnsä epäröiden. Hilda katsoo häneen ja alkaa nyyhkyttää.
HILDA: Voi, mitä sinä olet tehnyt.
ANNA: Mitä minä olen tehnyt?
HILDA: Erottanut kaksi rakastavaista.