Samassa juoksee Anna Aapon takaa-ajamana pihamaalle.
ANNA: Aappo, jätä minut.
AAPPO: Niinpä ei sanassa käsketä. Sinun pitää jättää isäsi ja äitisi ja vaimoon sidottu oleman, sanotaan.
ANNA: Hui —
AAPPO: Ja tämän kristillisen seurakunnan läsnäollessa julistan minä sinut morsiamekseni.
ANNA: Mutta jos minä sanon: ei.
AAPPO: Hilda sanoi: tulen, tulen, eikä tullut. Anna sanoo: en tule, ja silloin tulee. (Isakssonille.) Miehet kerta elämässään kuuntelevat, mitä nainen sanoo, ja silloinkaan ei se vastaa oikein, vai mitä, setä.
ISAKSSON: Onko tämä tosi aatos, Aappo? Mitä aiot?
AAPPO (ottaa Annan syliinsä, reippaasti): Näin aion, rakastaa, tulimmaisesti rakastaa.
RIIKKA: Sitä myöhemmin.